Suomen kaikkien pesimälintujen kannat vuosilta 2019–2024 on arvioitu.

Itse asiassa linnut eivät juurikaan syö määräänsä enempää. Mutta muuttolinnut tyypillisesti keräävät energiaa talteen ja niiden kehon rasvakerros kasvaa ennen pitkälle muuttomatkalle lähtöä. Poikasten ruokkiminen on myös kovaa aherrusta ruoan perässä. Ja monet lajit keräävät syksyllä paljon syömistä piiloihin talven varalle. Petolinnut syövät yleensä saaliinsa kerralla, jos eivät tule häirityiksi.

On aika vilkaista vielä muutamiin kevättalven aikana kuvaamiini kiinnostaviin lintuihin, sillä nyt kevättalvi vaihtuu uudesti kevääseen. Lämpötilan noustessa vielä 30 sentin syvyinen etelän lumi sulaa vähiin tällä viikolla. Tähän asti hiljainen, välillä pysähtynytkin lintujen muutto etenee. Niinä päivinä kun tuuli puhaltelee lounaasta, voi ennustaa hienoja muuttoaamuja.

Tänä syksynä on ollut liikkeellä jonkun verran siperialaisia pähkinänakkeleita. Vähän runsaammin vaelteli kuusitiainen alkusyksystä. Kuvan pähkinänakkeli sai renkaan viime viikolla pääkaupunkiseudulla.

Nimet ovat lähellä toisiaan, kyky varastoida ruokaa piiloihin ja löytää se myöhemmin on myös yhteinen, molemmat vaeltavat Siperiasta, mutta linnut ovat ulkonäöltään varsin erilaiset. Vuorossa on pähkinänakkeli. Pähkinähakista kirjoitin 30.9.2020.

Pähinänakkeli on yksi innokkaista ruokaa talven varalle hamstraavista ja piilottavista linnuista. Pähkinänakkeli on kaunis ja kiehtova lintu ja sillä on paljon kuuluvia ääniä. Tuon hamstraus -ominaisuuden vuoksi pähkinänakkelin voi juuri nyt yrittää saada houkutelluksi ruokintapaikalle tai lintulaudalle pähkinän palasilla ja kuorituilla auringonkukan siemenillä. 

Pähkinänakkeli on ainoa Suomessa tavattava lintu, joka osaa juosta puunrunkoa alaspäin.

Muuten Suomessa harvinaisia pähkinänakkeleita voi joinain talvina tavata syksyn vaelluksen jälkeen tavallista useammalla lintulaudalla.