Sarja päättyy lukuvinkillä, Samuli Paulaharjun teoksella Tunturien yöpuolta, jonka tarinoissa yhdistyvät upea luonnonkuvaus, kansanperinne ja tunturiseudun oma kieli.

Porotalouteen liittyy paljon sille ominaista sanastoa. Mitä ovat esimerkiksi rykimä, vaadin tai kiekerö?

Vesienkin nimistö on pohjoisessa moninainen. Siihen ovat vaikuttaneet sekä suomi että saame murteineen.

Eläinten liikkumisen kuvailuun oli aiemmin tarkkoja ja vivahteikkaita sanoja.

Vaivaiskoivu on jokaiselle lapinretkeilijälle tuttu, mutta ei pohjoisen puusto siihen rajoitu.

Lohella on ollut tenolaisille suuri merkitys ja sille on kehittynyt oma erikoissanastonsa.

Kevään saapuessa myös linnut alkavat hiljalleen palata Lappiin. Muutamien nimissä on pohjoiseen viittaavia osia.

Kun retkeilee tarpeeksi, maastosilmä kehittyy.

Tuntureita on tyypiltään monenlaisia. On pyöreähköä tai kupolimaista oaivia ja terävämpää tyyppiä edustavaa tsokkaa.

Lapin paikannimissä, saamenkielessä ja siitä tehdyissä johdoksissa on kosolti mieltä kutkuttavia sanoja.