Joku vakituinen lukija on ehkä ihmetellyt, kun en ole hetkeen kirjoittanut tiaisista, yksistä suosikkilinnuistani. No, ei se helppoa ole ollut! Mutta nyt talviruokinnan pian päättyessä kirjoitan sanasen metsäruokintapaikan talvesta ja ajankohtaisesta vaiheesta.
Tiaiset ovat erityisen kiehtovia, pieniä, nokkelia ja vilkkaita metsän lintuja. Niillä on iso merkitys metsän monimuotoisuuden toteutumisen ja lajikadon arvioinnissa.
Blogissa kerrotaan eilinen ja tämänpäiväinen varpushaukan yritys napata tiainen kynsiinsä. Tiaisparven luontainen yhteistyö torjui yrityksen, sillä tiaisparven eri lintulajit tuntevat toistensa varoitusäänet.
Viitatiainen on hauska tuttavuus muutenkin niin kiehtovien tiaisten pirteässä joukossa. Meitä lähinnä se pesii Virossa ja joskus harvoin seikkailee Suomeenkin.
Lintujen poikasaika on kiireisimmillään, ja hyvien säiden ansiosta poikueet ovat isoja. Yksinäisiin poikasiin voi törmätä maastossa ja kaupungilla, mutta todennäköisesti niillä ei ole mitään hätää.
