Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Metsäruokintapaikka hiljenee vähitellen, linnut hajaantuvat pesimään, ensimmäisenä pesinnän on jo aloittamassa töyhtötiainen
Joku vakituinen lukija on ehkä ihmetellyt, kun en ole hetkeen kirjoittanut tiaisista, yksistä suosikkilinnuistani. No, ei se helppoa ole ollut! Mutta nyt talviruokinnan pian päättyessä kirjoitan sanasen metsäruokintapaikan talvesta ja ajankohtaisesta vaiheesta.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Töyhtötiainen viihtyy alaoksilla ja käy maassakin. Kuvat: Samuli Haapasalo
14/2022
Syksyllä, lintujen talviruokintaa aloittaessa, vilinä metsässä on mitä melkoisin, varsinkin sellaisessa paikassa, jossa ruokintaa on ollut monina peräkkäisinä talvina. Linnut muistavat.
Koko syksyn ja vielä alkutalvenkin tiaiset kantoivat nokassaan siemeniä kiihkeästi kätköihin. Jyvät kätketään oksille, puunrunkojen ja oksien jäkäliin, naavoinin ja kaarnanrakoihin. Ja jos on ollut onnekas saamaan myös pähkinänakkelin ruokinnalle, siinä se vasta onkin oikea hamsteri.
Hömötiainen metsässään
Vanhassa metsässä, kuusivaltaisessa, vaihtelevassa ja kauniissa kävi yli talven mukavasti metsätiaisia: kaksi kolme töyhtötiaista ja kolme neljä hömötiaista sekä ainakin puolen tusinaa kuusitiaista.
Tänä talvena, keskitalvella, viihtyivät pyrstötiaiset ruokinnalla parin vuoden tauon jälkeen.
Iloa silmälle, pyrstötiaisparvi talilla
Puukiipijä kulkee tiaisparven mukana. Se on oppinut talille, vaikka mieluiten poimiikin sen muruja puun alta hangelta. Samalla tavalla kävi talviruokinnalla aikanaan hippiäinen viime vuosikymmenen puolivälissä. Nyt sitä ei ole näkynyt syömässä.
Puukiipijä on hyvin omanlaisensa lintu.
Viime talvena oli nakkeli vakiovieras, tänä talvena se ei ole osunut paikalle. Tikkoja sen sijaan on ruokaillut peräti kaikki kuusi talvista lajiamme.
Pikkutikka, suunnilleen talitintin kokoinen
Erityisesti keväthangilla ovat tulleet tutuiksi punatulkku ja keltasirkku. Urpiainen on ollut lähes kateissa, mutta vihervarpusia ilmestyi maaliskuulla. Närhi käy silloin tällöin, korppi huutelee taivaalta, muttei laskeudu. Mustarastaita on näkynyt yli talven runsaimpia lumisadepäiviä lukuunottamatta. Taisivat karata välillä pihoihin.
Keltasirkku laulaa nyt jo kevätlauluaan
Töyhtötiainen aloittaa pesimisen jo huhtikuun alkupuolella, vielä lumien aikaan, muut tiaiset toukokuun alussa eteläisessä Suomessa. Jo nyt tiaiset ovat vähentäneet aivan olennaisesti käyntejään talviruokinnalla. Hömötiaiset virittelevät tunnelmallista kevätlauluaan: tjyy tjyy tjyy tjyyy tjyyy. Kuusitiaiset ovat laulaneet aurinkoisina päivinä piitjy piitjy piitjy-lauluaan hetkittäin pitkin talvea.
Kevätmuutolla esimerkiksi peippo ja järripeippo saattavat vielä käydä etsimässä siemeniä ruokintapaikalla.
Ruokinnan voi lopettaa, kun maa on paljastumassa lumen alta. Sitten on vuorossa siivous ja puhdistus. Mutta juuri nyt näyttää takatalvi peittävän maan lumeen sielläkin, missä oli jo pälviä.
On syytä muistaa, että töyhtö- ja hömötiaisen alkava pesintä on altis häiriöille. Siispä retkeilijän on syytä väistää, jos osuu pesäpökkelölle.
Mutta lopuksi tärkeä metsien suojeluhavainto. Paras talviruokinta- ja samalla pesimäpaikka talvilinnuille on mukavasti säilytetty vanhempi, monimuotoinen metsä, jossa on myös sopivia lehtipuun pökkelöitä esimerkiksi tiaisille pesäkolon kovertamiseen. Talviruokintakaan ei koskaan voi korvata metsän monimuotoisuuden merkitystä linnuille.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Lähiluonnossa ja lähiseutujen luonnossa retkeileminen, lintujen ja muun luonnon tutkiminen, vaeltaminen reppu tai rinkka selässä, kaikki ne vievät syvemmälle luonnon tuntemiseen.
Lintuharrastajalle parhaita hetkiä on varhainen kevätaamu. Monestakin syystä. Aurinko nousee tänään koko maassa ja esim. Viron lintumailla ennen seitsemää, pohjoisessa varttia aiemmin.
Ilves ei uhkaa ihmistä. Kauriiden määrän kasvua se hidastaa, samoin vähentää esimerkiksi supikoiria, jotka verottavat suuressa määrin lintu- ja jäniskantoja. Lammas- ja porovahingot valtio korvaa.
Ihmiset pitävät ilveksestä, onpa sen Hämeessä maakuntaeläin. Monella kunnallakin on ilves vaakunassa. Ilves keikkuu jääkiekkoliigankin kärkipaikoilla ja vanhoissa lasipurkeissa ilves on koristeena.
Ilveksiä on Suomessa vähän yli 2000 aikuista yksilöä. Se on kannan tiheytenä vähän, kun verrataan esimerkiksi Viroon.