Vastakohtien lintu on härkälintu. Sen ääni kantaa kilometrinkin päästä karmivana mylvintänä. Linnun siroutta ja kauneutta on melkein mahdoton yhdistää tuohon ääneen.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Härkälinnun mylvintä kuuluu usein iltasella ja yöaikaan. Ja vaikka tämä kaunis uikku pesii ruovikoiden kätköissä, sen saattaa löytää keskeltä suurtakin järvenselkää siirtymässä kalaan tai hyönteis- ja nilviäis- ym. pyyntiin lahdenpohjiin. Silloin ruovikko ei härkälintua piilota.
Yksi hauska on myös linnun levinneisyys Suomessa. Vahvinta aluetta on Lappeenrannasta Poriin ulottuva ehkä 40-70 km levyinen vyöhyke. Ei härkälintua tuolla alueellakaan liiaksi ole. Härkälinnun levinneisyysalue on kuitenkin laajentunut Etelä- ja Keski-Suomessa ja myös kohti pohjoista. Merelläkin härkälintu esiintyy lounaissaaristossa ja länsirannikolla. Kevätmuutollakin härkälinnun tapaa merellä.
Luulenpa, että tämä lintu ei aina osu silmiin ulappaa ylittäessään. Ruovikkoon, pieneenkin ja muuhun vesikasvustoon härkälintu kätkeytyy luonnostaan aika huomaamattomaksi, jos ei käy huutelemaan tai tule avoveteen kalastamaan. Ja kun kauas kantavaa outoa ääntä ei ehkä osaa yhdistää lintuun, moni mökkiläinen ei tunne kesämaisemassaan pesivää kaunista uikkua. Siksipä kirjoitin tämän blogin viimeviikkoiseen turturikyyhkyn etsimisen blogiin kuin jatkoksi. Toki härkälintu on hyvin paljon helpompi löytää kuin turturi. Voit ehkä kiinnostua selvittämään, pesiikö härkälintu koti- tai mökkijärvelläsi. Soutuveneretket voivat samalla paljastaa muitakin mielenkiintoisia lintuja. Lintujen pesimäluotoihin ja rantoihin nähden pitää kuitenkin aina muistaa soudella riittävällä etäisyydellä.
Kuvat ovat viime viikolta Hauhon Iso Roineveden Hiiriselältä.