134/361

Kuvasin kaksi kesää sitten Hauhon (Hämeenlinnan) Vihavuoden koskessa selkälokin, jolla oli jalassa luettavat renkaat. Ystäväni Pekka kuvasi samaisen selkälokin samassa koskessa runsas kaksi viikkoa sitten huhtikuun lopussa. Selkälokki pyydysti pari ahventa.

Kiinnostavaa on että tämä selkälokki on rengastettu noin viiden kilometrin päässä Vihavuoden koskesta pesästä lähteneenä poikasena jo viime vuosituhannella eli 5.7.1999.

Mielenkiintoista on myös, että se on tavattu muuttomatkansa varrella Israelissa – varmaan kalalammikoilla – kolmena keväänä, kun se on ollut paluumatkalla Suomeen Itä-Afrikan tai Intian valtamerenkin talvehtimisalueilta. Afrikasta sitä ole kontrolloitu, mutta siellä tai Intian valtamerellä se on viettänyt jo 19 talvea. Suomessa valokuvattuja kontrolleja on saatu lähes joka vuosi.

Tämän selkälokin voi siis laskea lentäneen muuttomatkoja tähän mennessä kaksi kertaa vuodessa noin 7 500 km eli yhteensä noin 300 000 kilometriä. Se on väistänyt vuosien aikana monet vaarat, myös riskin tulla ammutuksi.

Muuttomatkan ja talvehtimisalueiden olosuhteet ovat aivan toiset kuin Suomen järvenselillä tai meren saaristossa. Ehkäpä se on kuitenkin osunut kelvon ruoan ääreen, vaikka Itä-Afrikassa on rikastunut paljon myrkkyjä ravintoketjuihin. Vielä kauemmaksi muuttava lapintiira on ohittanut myrkyt lentämällä vain merenselillä. Selkälokki onkin vähentynyt 1970-luvulta lähtien voimakkaasti. Se oli vielä 1900-luvun alkupuolella kalalokin ohella Suomen runsain lokkilintu.

Toivotaan, että myrkyistä, taudeista ja harmaalokin tuottamista poikasvahingoista kärsinyt komea ja ääniltään kumea selkälokki selviää lajina haasteistaan. Kysymys on ilmastosta, olosuhteista, myrkyistä ja monimuotoisuuden säilymisestä. On kiintoisaa seurata ja myös toivoa, että tämä blogin mannekiini elää vielä monta vuotta, jopa kolmekymppiseksi ja menestyy pesimisessään.

Ja lajinahan selkälokki on maailman suomalaisin lintu. Noin puolet selkälokin nimilajin maailmankannasta pesii Suomessa. Lintuatlaksen arvio Suomen pesimäkannaksi on 7000 paria. Niistä 5000 paria elää meren saaristossa ja 2000 sisäjärvillä.