33/2024

Nämä kuvat ovat kaikki samalta illalta puolentoista viikon takaa 3.8.2024 Martinselkosen ns. suokojuilta, jotka sijaitsevat rikkumattoman suon laidassa. Suon kaikilla sivuilla nousevat ehjät metsät. Niin suolla kuin metsässä maisemaa korostaaa suuri määrä keloja.

Ensimmäisessä, ylimmässä kuvassa esitellään illan koristeellinen erauskarhu. Se on syntynyt noin puolitoista vuotta sitten hangen alla karhun talvipesään. Karhunpoika nukkui vielä viime talven emon kanssa samassa pesässä. Alkukesästä se on itsenäistynyt omaan elämäänsä. Siitä tulee tuo nimi ”eraus-”, erauspoika tai erauspentu.

Karhunpentujen ja nuorten ja vähän vanhempienkin karhujen tapaan erauskarhu on taitava kiipeilemään, vaikka näyttääkin tässä vähän varovaiselta.

Nuorella karhulla on hieman omanlaisensa kaunis muoto ja asu. Pää on hieman sanoisinko susimainen tai kuin koiran pää, siro ja keveä. Karhun karvat nousevat kuin urosleijonalla harjaksi kaulan ympärille. Karhun karva on kaunis ja suora, keho sulava. Sen korvat ovat hauskan koristeelliset, vaaleat ja kirjavat. Ihailimme ja kuvasimme sitä yhdessä pojanpoikani kanssa suonlaidan piilokojusta.

Karhu onkin hyvin kuvauksellinen yksilö. Välillä se nousee seisaalleen katsomaan maisemaan, onko joku tulossa? Se on myös ketterä kiipeilemään. Toivon sille hyvää ja pitkää karhun elämää. Samaa toivon alimmaisen kuvan äidille ja pennuille. Ne kuvasimme Martinselkosen metsäkojuilla.

Kun karhu nousee takajaloilleen, etukäpälät valuvat vettä, sillä suo on runsaiden sateiden jälkeen hyvin märkä.

Martinselkosella on kulkenut monena vuonna useita pentueita. Tänäkin kesänä mm. kaksi kolmen pentuetta ja kolme kahden. Nyt kuvauskausi on jo lopullaan. Mutta ensi vuonna voi taas tarkkailla herääviä karhuja Martinselkosessa huhtikuun hangilta alkaen aina elokuun puoleen välin vaiheille saakka.

Karhuperhe metsän siimeksessä