16/2024

Syksyn pimetessä taviokuurnat vaeltavat etelämmäksi sen verran, että eivät ole kotiseudullaan kaamoksen ja lyhyiden päivien aikaan. Mutta kun ne varhain keväällä palaavat, itse asiassa ei oikein tiedetä ”mistä ne tulivat ja missä viettivät talvensa, se on aika lailla hämärän peitossa, Etelä-Suomen kuusikoissa vai kauempana Manner-Euroopan suunnassa, ehkä idempänä?” näin kirjoittaa Martti Rikkonen hyvin mielenkiintoisessa, Luontokuva -lehden juuri ilmestyneessä numerossa 2/2024 julkaistussa artikkelissaan.

Joinakin parhaista pihlajanmarjavuosina taviokuurnia näkee kuitenkin parvina eri puolella eteläistä Suomea. Vaikka taviokuurnat ovat aitoja metsän lintuja, hyvinä pihlajanmarjavuosina niitä voi nähdä taajamissakin. Vaellukset etelärannikolla ovat satunnaisia, mutta joskus melko runsaitakin.

Taviokuurna on nyt ajankohtainen. Jopa helmikuun lopulta ja maaliskuulta alkaen ne rientävät taas viheltelemään soinnikkaita, heleitä ja kantavia ääniään pohjoisimman Suomen havumetsiin. Ne ovat myös 2000-luvun taitteesta lähtien oppineet käymään ahkerasti talviruokintapaikoillakin kotiseudullaan. Nämäkin taviokuurnat olen kuvannut maaliskuun puolivälissä tänä vuonna 2024 ruokintapaikalla ja sen läheisyydessa Kaamasessa. Taviokuurna aloittaa kuitenkin pesimisen vasta kesäkuussa.

Taviokuurna on aika iso, roteva ja vahvanokkainen. Höyhenistön väreiltään se on hyvin näyttävä lintu, kuin pohjolaan eksynyt papukaija.

Yleensä taviokuurna tunnetaan ”vadelman”punaisesta koiraasta. Sen väri kuitenkin vaihtelee myös hyvinkin tumman ja hieman vaaleamman värisenä. Mutta sitten on aika keltaisia, kellanharmaita, oranssinkeltaisia, vihertäviä jne. Martti Rikkonen kirjoittaa mainitussa artikkelissaan, että ”taviokuurnan elämästä, ennen kaikkea iän ja sukupuolen määrittämisestä on juuri tekeillä gradututkielma Joensuun yliopistoon. Ei mikään muu tunnu olevan selvää kuin aikuisen koiraan väritys, hehkuvan karmiinin punainen lintu on vanha koiras.” Artikkelissa on muutoinkin paljon hyvin kiinnostavaa tietoa ja ajatuksia taviokuurnasta, jota Rikkonen pitää Inarinlapin ensimmäisenä muuttolintuna. Kannattaa tutustua artikkeliin ja sen kuviin!

Häikäisevän oranssinpunaisen taviokuurnan ensi kerran nähdessään voi todella hämmästyä sen kauniista väristä. Gradututkimus tuo selkeyttä monen muun väristen taviokuurnien ikään ja sukupuoleen.

Toiset yksilöt ovat hieman hillitympiä, kellanharmaita.

Nuorten lintujen on sanottu olevan yleissävyltään harmahtavampia kuin naaraat ja että naaraan valkeat siipijuovat voisivat olla nuorilla kellertävät. Mutta näiden eri väristen taviokuurnien määrittämiseen on luvassa pian lisätietoa.

Taviokuurnan hämmästyttävät värit taitavat nekin sopeutua pohjoisiin havumetsiin. Tumma punainen sulautuu tummanpuhuviin havupuihin. Myös oranssin ja keltaisen sävyt ja harmaan sävyt sopivat niin maaruskan kuin puidenkin syysväreihin. Taviokuurna ruokailee paljon myös maassa. Myös auringon aamu- ja iltavalot varsinkin männyn rungoissa yllättävät eikä taviokuurna pomppaa liikaa esiin. Ehkä parinmuodostus saa puhtia voimakkaista väreistä, siinä saattaa olla yksi selitys näin erikoisen värityksen kehittymisestä taviokuurnille.

Melkoinen kaunistus niin puvultaan kuin heleiltä kantavilta ääniltään on tämä lintu, joka kaiken lisäksi on usein aika peloton.