18/2024

Seurailin viime viikkoista takatalvea Virossa. Tilanne Suomessa oli hyvin samanlainen. Muutamia lintuja kuvasin lumessa, sellaisiakin, joita en suorastaan koskaan ole nähnyt lumen peittämässä maastossa.

Hanhet eivät ole juuri millänsäkään 10-20 sentin lumessa, kunhan se ei kestä päivää paria kauemmin.

Tundrahanhet jököttävät lumessa

Monet kahlaajat, kuten meriharakka ja töyhtöhyyppää eivät pystyneet jatkamaan hautomista syvässä lumessa, jos olivat ehtineet aloittaa pesimisen. Tässä meriharakat sinnittelevät asfaltin reunassa.

Jos pesimisvire on tallella, monet linnut voivat aloittaa uusintapesinnän. Tunturien ankarien olosuhteiden keräkurmitsa saattaa jatkaa hautomistaan niin, että enää pää on hangen pinnalla.

Nautin siitä, että piileskelevä taivaanvuohikin, uskaltautui aivan esille. Kuvasin sitä varovasti auton ikkunasta eikä se ollut millänsäkään.

Mustapyrstökuirin puku korostui mukavasti kostealla lumella rantaniityllä.

Suokukko ilmestyi sopivasti, jotta pääsi esittelemään hienoa asuaan näyttävästi lumessa.

Siro ja kaunis, myös kaunisääninen valkoviklo tuli yllätetyksi muuttomatkallaan. Valkoviklot ja punajalkaviklo kahlasivat syvällä lumessa.

”Västäräkistä vähäisen” ei tuntunut todelta.

Teiden reunat olivat täynnänsä peippoja, järripeippoja, västäräkkejä, kiuruja, kottaraisia, kivitaskujakin ja niittyjen kohdilla myös niittykirvisiä.

Takatalven lumi suli kahden vuorokauden kuluessa. Kiurujen pesiä jäi varmasti lumen alle.