Ne liittyvät kveenialueiden rannoille Ruijaan, Varanginvuonolle ja samannimisen niemimaan pohjoisille vuonoille kuten Syltefjordin vuonoon Pohjois-Norjassa. Ne on myös varsin mahdollisia aika ajoin tavoittaa. Haluaisin katsella ja kuvata valaita!
Miekkavalaat tulivat pitkälle Varanginvuonoon. Kuvat: Samuli Haapasalo
Joku viikko sitten kerroin kohtaamisestani ilveksen kanssa ja toiveesta nähdä ilves uudelleen. Kyselin, minkä nisäkkään blogin lukija haluaisi nähdä. On niin monia kiinnostavia.
Ilmeinen lahtivalas näkyy kilometrien päästä vielä aika selvästi.
Nyt kuvassani vilahtaa todennäköisesti lahtivalastyyppinen evä ja selkä. Maitovalasta olen nähnyt vain vielä kauempana.
Emo ja nuori miekkavalas kuvattuna Nessebyn kirkon niemeltä. Valaat uivat edelleen kohti pohjukkaa.
Mutta miekkavalaita sain kerran elokuun lopulla seurata aika kauan hienossa Varanginvuonon maisemassa, kun viisi miekkavalasta suuntaisi kohti vuonon perukkaa. Katselin viiden miekkavalaan matkaa Nessebyn kirkon niemestä. Näillä vesillä näkee myös myös pieniä delfiinejä tai pyöriäisiä.
Välillä miekkavalaat nousevat hengittämään. Vesi kokoaa korkeuksiin.
Mutta haluaisin päästä kuvaamaan ja kokemaan valaita enemmän, lähempää, kaikenlaisissa valoissa ja eri vuodenaikoina. Se on yksi haaveeni.
Tiedän toki, että valaita näkee paljonkin enemmän ja helpommin lännempänä Norjan vuonoissa, mutta ajatukseni on saada kuvattua valaiden suurta sukua aiempaa useammin ja lähempää nimenomaan Varangin retkilläni.
Ankara vastavalo ja väreily estävät määrittämästä delfiinilajia matkallaan sisälle Varanginvuonolle
Se on sikäli helppoa, että mitä enemmän tuolla linturetkeilee ja tarkkailee, sitä todennäköisemmin erilaisia valaskohtaamisiakin osuu kohdalle – kunhan Varangille taas pääsee. Myös retkien vuodenaikoja voi suunnata valaiden liikkeiden mukaan. Näitä tunnelmia kannattaa hakea. Niinpä toinen nisäkäsryhmnä, josta haaveilen, ovat valaat!