Tunturilampien, suurten soiden ja metsälampien kaakkurit
Varangin niemimaan tunturijärvien kaakkurit Pohjois-Norjassa menestyivät hyvin tänä kesänä.
Varangin niemimaan tunturijärvien kaakkurit Pohjois-Norjassa menestyivät hyvin tänä kesänä.
Kaakkuri ja kaksi poikasta tunturiylängön lammella Varangin niemimaalla Pohjois-Norjassa. Kuvat: Samuli Haapasalo
Kuvat kertovat kahden poikasen kasvuvaiheessa olevasta kaakkuriperheestä Varangin niemimaan sisäosan tunturiylängön lammilla heinäkuun lopulla. Otantani ei ollut suuri, mutta tarkastetuilta lammilta tulokseltaan mukava. Vastaavilla paikoilla kaakkuri pesii Suomen Tunturi-Lapissa.

Kaakkuri on levinneisyysalueeltaan pohjoisin viidestä maailman kuikkalintulajista. Suomessa pesii arviolta noin 700 – 1100 paria niin tunturilammilla, suurien soitten lampareikoissa ja etelässä metsälampien rannoilla ja saarekkeissa. Kokonaisparimäärää on vaikea arvioida hyvin tarkkaan. Joillain alueilla kanta on ilahduttavan hyvä, joillakin kaakkuri on kateissa, kokonaisuutena kanta lienee nyt aika vakaa. Maailmankanta on kuitenkin laskenut voimakkaasti viimeisen 50 vuoden aikana. Syynä on mm. monet arktisten alueiden ja myös talvehtimismerien ympäristöhaasteet.
Lampien nimien ja karttojen kaakkuriin viittaavien vanhojen maastonimien perusteella levinneisyys Suomessa on ollut varhemmin tiiviimpää. Soiden suurimittaiset ojitukset ja lampareiden veden laskeminen niiden myötä ovat vieneet pysyvästi suuren määrän kaakkurin pesäpaikkoja. Myös lampien kesämökit ja pesimäaikainen kalastaminen lammilla ovat vaikuttaneet kaakkurin pesimiseen. Niinpä kaakkuri on vähentynyt tai puuttuu monilta seuduin, joissa se aiemmin on esiintynyt. Monen eläin- ja lintulajin tapaan kaakkurin rauhoittaminenkin on toteutunut uskomattoman myöhään, vasta vuonna 1961.
Jos edes kaikkein haitallisimmista ja turhimmista suurten avoimien ja lampareisten soiden ojituksista luovuttaisiin hyvin suunnitelluilla ennallistamistoimilla, kaakkurikantakin monen muun harvinaistuneen lintulajin tapaan elpyisi.
Pitkäaikaisessa kaakkurin kannan seurannassani suomalaisessa metsäerämaassa oli vuoden 2026 pesimätuloksessa lukuisten peräkkäisten hyvien vuosien jälkeen yllättävän suuri pudotus. Yksi syy heilahdukseen saattoi olla kevään varhaisessa aikataulussa. Lammet avautuivat jääpeitteestä aivan poikkeuksellisen aikaisin ja kaakkurit saapuivat lammille viikkoja etuajassa, mutta kevät ei kuitenkaan edennyt. Parit olivat paikalla, mutta näytti siltä, että moni kaakkuripari jopa jätti pesinnän aloittamatta. Häiriintyikö pesimisvire? Ehkä jotkut pesinnät tuhoutuivat myös heti munimisen aikaan, se on vaikea havaita. Useita pesintöjä joka tapauksessa epäonnistui haudontavaiheessa. Tämän on voinut vaikuttaa häirintä, tahatonkin, tai pesärosvot kuten korppi tai vieraslajinisäkkäät sekä pesimälampien vedenpinnan nopea nouseminen paikallisissa voimakkaissa sadekuuroissa.
Kaakkurin tilannetta ja kannan kehitystä on syytä pitää jatkuvasti silmällä. Tämä hieno lintu on hyvin altis ihmisen häiriölle pesimislammella saapumisestaan alkaen munimis- ja hautomisajan.
Tälläkin hetkellä kaakkureita voi vielä nähdä yksittäin tai pieninä hajaparvina Suomenlahdella muutolla lounaaseen ja myös vesissä merenselillä, vaikka niiden muutto toki pääosin onkin jo ohi.


Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.
Valitse luotettava luontomedia ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!