Ilouutinen kaikille, joille autolla kaahaaminen on tärkeää: 23.8. 2024 Väylävirasto perui suunnitelmat, joiden mukaan ajonopeuksia olisi joillakin tieosuuksilla laskettu. Esitys olisi koskenut noin 1800 tiekilometriä, ja vauhtia olisi pitänyt pudottaa satasesta kahdeksaan kymppiin.

Miksi nopeusrajoituksia esitettiin? Väyläviraston mukaan näillä tieosuuksilla ”kohtaamisonnettomuuden riski on kohonnut tai tieolosuhteet puoltaisivat nopeuden alentamista”. Toisin sanoen alhaisemmat ajonopeudet olisivat olleet turvallisuuden vuoksi perusteltuja. Arvioiden mukaan nopeusrajoitusten alentamisella olisi voitu välttää vuosittain seitsemän kuolemaa tai vakavaa loukkaantumista. Myös polttoainekulut ja hiilidioksidipäästöt olisivat pienentyneet.

Mutta voi, ihmisten kallista aikaa olisi kulunut enemmän!

Väyläviraston sivulla kerrotaan, että asiasta keskusteltiin sidosryhmätilaisuuksissa, minkä lisäksi suunnitelmasta saatiin 144 lausuntoa. Myös kansalaiskeskustelu oli laajaa. Palautteen myötä uusista nopeusrajoituksista päätettiin luopua.

Yksityisautoilu on suomalaisille sydämen asia. Elämmehän harvaan asutussa maassa, jossa julkinen liikenne ei kaikkia saavuta. Ja koska jokainen uskoo lujasti omiin ajotaitoihinsa, nopeusrajoitukset tuntuvat turhilta ja herättävät kiukkua.

Vaan nyt hypätäänkin toiseen meille suomalaisille tärkeään aiheeseen eli metsien käyttöön ja suojeluun. Myös siitä käydään laajaa kansalaiskeskustelua, ja elokuun alussa päättyi lausuntokierros, joka liittyi hallituksen esittämiin kansallisiin metsiensuojelukriteereihin. Metsäaiheesta lausuntoja tuli jopa enemmän kuin liikenteen nopeusrajoituksista, peräti 255 kappaletta.

Tavallisten kansalaisten ja ympäristöjärjestöjen ohella lausuntoja antoivat mm. Suomen ympäristökeskuksen ja eri yliopistojen tutkijat sekä ely-keskusten viranomaiset. Monet lausunnot ovat pitkiä ja käsittelevät aihetta perusteellisesti.

Ylivoimainen enemmistö tyrmäsi esitetyt kriteerit. Niitä pidettiin liian tiukkoina, minkä vuoksi EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet jäävät toteutumatta. Esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen lausunnossa todetaan, ”että valtioneuvoston ehdottamat kriteerit eivät tunnista kaikkia ekologisesti arvokkaita vanhoja metsiä, minkä vuoksi ne eivät ole EU-komission linjausten mukaisia”. Samoin Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston professori Jari Kouki ja apulaisprofessori Tuomas Aakala toteavat: ”Ehdotetut kriteerit eivät ole linjassa sen tieteellisen tiedon kanssa, joka liittyy luonnontilaisten ja vanhojen metsien rakenteeseen. Yhdessä pinta-alarajoituksen kanssa ehdotetut kriteerirajaukset eivät todennäköisesti juurikaan auta luonnonsuojelullisesti arvokkaimpien kohteiden tunnistamisessa ja suojelussa eivätkä siten vastaa tarkoitustaan.”

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan professori Olli Tahvonen muistuttaa myös ilmastoasioista: ”Vanhojen metsien hiilivarasto voi olla huomattavan suuri ja vanhojen metsien siirtäminen talouskäyttöön aiheuttaa suuren hiilipäästön. Ilmastopolitiikan ja hiilinielujen ottaminen huomioon tukisi väljää, ei ahdasta nyt ehdotettua vanhojen metsien määritelmää.”

Hallituksen esityksestä käytetään muun muassa sanoja ala-arvoinen ja kelvoton.

Myös Koneen Säätiö on julkaissut aiheesta hallitukselle osoitetun tutkijoiden avoimen kirjeen, joka alkaa näin: ”Suomen hallitus on 11.6.2024 laittanut lausunnoille esityksensä uusiksi vanhojen metsien kriteereiksi Suomessa. Hallituksen esityksen myötä metsät, jotka aiemmin mm. vanhojen metsien suojeluohjelmassa olisi määritelty suojelunarvoisiksi vanhoiksi metsiksi, eivät sitä enää olisi, vaan suojelukynnys nostettaisiin aiempaa huomattavasti korkeammalle. Vetoamme hallitukseen kriteerien määrittelyn tekemiseksi uudelleen avoimesti ja tiedeperustaisesti. Tällaisenaan me allekirjoittaneet emme hyväksy Orpon hallituksen esittämiä kriteerejä vanhoille metsille. Esitämme syvän huolemme siitä, että esitetyillä kriteereillä hallitus käytännössä lisäisi vanhojen metsien hakkuita ja antaisi luontokadon jatkua, nostamalla suojelukynnyksen perusteettoman korkealle.”

Kirje kannattaa lukea loppuun saakka, sillä siitä saa hyvän käsityksen hallituksen metsien suojeluun liittyvistä suunnitelmista. Tai oikeammin metsien suojelun estämiseen liittyvistä suunnitelmista.

Kirjeen on allekirjoittanut yli 350 tutkijaa.

Väyläviraston suunnitelmien nujertamisessa tiede tuskin esitti ratkaisevaa osaa. Onkin mielenkiintoista seurata, miten käy metsien suojeluun liittyvän esityksen. Pitääkö hallitus esittämistään kriteereistä kynsin hampain kiinni, vaikka tiedeyhteisö on ne laajasti tyrmännyt? Onko niin, että hallitukselle eivät metsäluonnon suojelemiseksi riitä tieteelliset perusteet, koska metsäluonnon suojelemiseksi sille eivät riitä yhtään mitkään perusteet?