50/100

Ei niin harvinainen jos ei runsaskaan, mutta usein tuntematon: härkälintu. Nimi tulee hurjasta huudosta, mylvinnästä, johon ei voi olla kiinnittämättä huomiota ja ihmettelemättä: Mikä tuo lintu on! Vai onko se ylipäätään lintu?

Härkälintu on uikku, ei suuren suuri, silkkiuikkua pienempi. Kun härkälintu käy kalastamassa järvenselällä, kiikaroija voi hetken ihmetellä lajin määritystä, jos erityistuntomerkit eivät etäältä hahmotu. Mutta lähempää nähdessä värit ja muoto ovat selkeät ja kauniit: härkälintu on harmaan, punaisen ja ruskean värileikin sopusointuinen lintu. Nokan tyvessä on pikantisti keltaista. Härkälinnun vanha nimi oli harmaakurkku-uikku.

Härkälintua tapaa eniten Savon ja Hämeen järviltä, mutta laikuttainen levinneisyys ulottuu Koillismaalle ja eteläiseen Lappiin saakka. Myös meren saaristossa, erityisesti länsirannikolla tapaa härkälintua. Pesimiseen riittää pieni ruovikko tai muu sopiva vesikasvusto. Ja kalassa lintu siis uiskentelee järvenselilläkin.

Härkälinnun huutelu voi jatkua pitkällekin kesään. Niinpä kannattaa tänä kesänä, vaikkapa juhannuksena, tutkailla äänen suuntaan ja tutustua tähän omanlaiseensa uikkuun.

Härkälinnun onnistunut kalareissu Mäntyharjun Miekankoskella 24.8.2012, vähän ennen syysmuuton alkamista.