1/100

Muistan hyvin kun ensi kerran näin kuusitiaisen. Kiikari tavoitti jokitörmän kuusenlatvoissa keikkuvan akrobaatin, ehkäpä kaksi tai kolmekin. Tarkoin sai katsoa, että erotti tiaisen valkean niskalaikun. Kokenut lintuharrastaja olisi tunnistanut kuusitiaisen myös isosta mustasta kaulahuivista ja typäkästä olemuksesta. Ehkäpä kaksi poikittaista helmivyötä siivilläkin olisi näkynyt.

Usein tämä pieni lintu huutaa iloisen, nopean ja kuuluvan laulunsa kuusen latvasta. Pian ensi kohtaamisen jälkeen kuusitiainen tuli hyvinkin tutuksi pesäpöntöistä ja talviruokintapaikalla. Pienikokoisen linnun terhakkuus ja pään kuvioiden hauska ilme sekä reipas laulu tekevät touhukkaasta kuusitiaisesta monen suosikkilinnun.

Kuusitiaiskuvalla ja -jutulla alkaa tänään Sata päivää luonnossa -sarja. Siinä kuvataan vuodenkierron myötä tunnelmia, lintuja, maisemia, ilmiöitä ja tapahtumia luonnossa. Taustana sadan kuvan ja jutun sarjaan on Suomen 100-vuotisjuhla. Kuva, joskus pari kolmekin julkaistaan kahdesti viikossa koko vuoden ajan.

Tarkoitus on jakaa päiväkohtaisia havaintoja ja luontokokemuksia Suomen Luonnon verkkosivuilla. Ehkä kuvista välittyy, että luonnon monimuotoisuus, luonnonsuojelu ja ekologiset kysymykset ovat merkityksellisiä koko yhteiselle tulevaisuudellemme ja hyvinvoinnillemme.

100 päivää luonnossa -sarjan tekijä Samuli Haapasalo on harrastanut lintuja ja retkeilyä poikavuosista lähtien. Harrastus on laajentunut lintu- ja luontokuvaukseen.

Haapasalo kuvaa mielellään lintuja ympäristössään ja sekä kevät- että syysmuutolla, maisemia, miljöitä ja tunnelmia. Hänen retkeilyalueensa ovat pohjoisessa: Suomessa Repoveden erämaa, Pohjois-Norjassa Varangivuono ja -niemimaa sekä viime vuosina erityisesti Viron Läänemaa.

Haapasalo on vuosien mitaan kirjoittanut useita artikkeleita Suomen Luontoon, jota hän on lukenut 50 vuotta. Suosikkilintuja hänellä on useita, joista kerrotaan vuoden varrella 100 päivää luonnossa -sarjassakin.