23/100

Ahma voi juosta hölkytellä kymmeniä kilometrejä yössä. Mutta se liikkuu myös päivisin. Erityisesti lumessa ahman kulku on omanlaistaan keinuvaa hyppelyä muiden näädänsukuisten tapaan, näädän, saukon tai pienten kärpän ja lumikon. Ahma ei ole lainkaan säännöllinen reissuissaan, kätkemälleen tai löytämälleen haaskalle se kuitenkin palaa. Ahman isokokoinen jalka kantaa pehmeässäkin hangessa noin 10 kiloista naarasta ja suurimmillaan lähes 30 kiloista koirasta. Ahma on noin 70-80 cm ilman häntää, ei siis kuitenkaan hirveän iso.

Ahma on niin hieno eläin, että soisin Suomessa lopulta onnistuvan sopuisan rinnakkaiselon ihmisen, muun luonnon ja ahman kesken. Ahma voisi levitä luonnostaan ja siirtoistutuksin nykyistä hieman etelämmäksi ja lännemmäksikin. Suomenselälle onkin tehty siirtoja poronhoitoalueelta ja sinne on syntynyt ahmakanta. Petovahinkojen korvausjärjestelmä korjaa ristiriitaa poronhoitoalueella ja sitäkin ollaan edelleen kehittämässä. Se onkin tärkeää.

Itärajan takana ahman levinneisyysalue ulottuu tällä hetkellä Suomen esiintymistä etelämmäksi. Ja vaikka metsien puolesta se voisi olla mahdollista, levinneisyyden alaraja muodostuu siitä, missä riittävän paksu huhtikuinen hanki takaa suojan pesinnälle. Ahma kaivaa useampiaukkoisen pesäkäytävästön hankeen. Ilmastonmuutos tuntuu siis ahmankin elinalueessa.

Isossa kartassa tarkasteltuna ahma esiintyy niin Euroopan, Aasian kuin Pohjois-Amerikankin havumetsissä, Pohjois-Amerikassa ehkä kahtenakin alalajina. Euroopassa ahma on aiemmin elänyt etelämpänäkin.

Olen kuvannut ahmaa kolmessa eri piilokojussa. Ja onpa se kerran juossut vastaankin kärrytiellä! Hieno esimerkki ahman suojelusta ja eläimen syvällisestä tuntemisesta on Lieksan Kontiovaarassa sijaiseva ahmojen kuvauspaikka. Ahma menestyy eikä tuota sanottavia vahinkoja. Mutta se tuottaa vastuullista yritystoimintaa ja työpaikkoja siellä, missä työ on harvassa. Ely-keskuskin on palkinnut tämän ympäristöteon. BBC:n luontodokumentteja myöten ahmoja ja muita suurpetoja tullaan kuvaamaan nimenomaan Suomeen.

Hyvä vuoropuhelu, tutkimus, tieto, asenteiden kehittyminen, laskennat, korvausjärjestelmät, joskus siirrotkin, ovat tärkeitä ahman suojelussa. Osa tätä suojelua ovat myös nämä asiantuntevat kuvauspaikat ja viestiminen myös kuvin.

Ahmaa, tätä hienoa nisäkästä, tulee suojella. Poikkeusluvat ääritapauksissa voivat olla takataskussa. Silloinkin nukutus ja siirto on ensisijainen keino. Vahingot tulee korvata täysimääräisesti. Salametsästys vältetään valvonnalla ja uudella suhtautumisella komeaan ja erikoiseen eläimeen. Ahmoja elää Suomessa vain noin 220-250 yksilöä. Se ei ole paljon – se on vielä vähemmän kuin saimaannorppia. Ahma on myös olennaisesti lyhytikäisempi. Onneksi kanta on noussut pohjalukemista.

Ahma ansaitsee rauhan ja suojelun. Suojelu tarvitsee tuekseen seurantaa ja tutkimustietoa. Ahma on osa alkuperäistä Suomen metsäluontoa ja sen mystiikkaa.