100 päivää luonnossa: Syyspukuiset kahlaajat
Pikkusirri ja sen takana nuori kuovisirri. Pikkusirri on meillä esiintyvistä sirreistä pienin, sen nokka on lyhyt. Lapinsirri on samankokoinen ja oloinen kuin pikkusirri, sen höyhenpuhu on kuitenkin tasisemman harmaa. Takana oleva kuovisirri on suosirrin kokoinen ja kuovisirrin yläperä loistaa lennossa valkoisena. (Varanginvuono). Kuvat: Samuli Haapasalo
70/100
Kahlaajat eivät ole maailman helpoimpia lintuja määrittää, etenkään syyspukuiset eivätkä nuoret!
Luomukuvat voivat olla joskus hyödyllisiä kahlaajien tunnistamisen opissa. Niinpä esitän tässä muutamia syyskesän kahlaajia lyhyin kommentein.
Lähempiä kuvauksia kannattaa tutkia eri lintuoppaista! Ehkäpä tämä kirjoitus ja kuvat voivat hiukkasen raottaa kahlaajien monin tavoin hyvin kiintoisaa maailmaa, niiden joskus äärimmäisiäkin muuttolentoja, jännittäviä ääniä ja vaihtelevia elintapoja.
Isosirri. Kevään tiilenpunainen on muuttunut arvokkaaksi harmaaksi. Isoin sirri ja muodoltaan pyöreähkö. Lyhyt nokka ja kaula. Edessä pulmussirri. (Viro, Läänemaa).
Suosirrillä näkyy kuvassa ”jälkiä” mustasta vatsalaikusta. (Tenon suisto)
Tundrakurmitsa on syksyllä hauskan harmaa. Sen ääni on vaihtelevampi kuin keltaisemman kapustarinnan haikea vihellys. Molemmilla on iso silmä ja pitkähkö kaula. (Viro, Läänemaa)
Syyspukuiset nuoret tylli ja pikkutylli. Pikkutyllillä keltainen silmärengas. Lennossa vain tyllillä vahva siipijuova. Nopein erottava tuntomerkki on kuitenkin ääni tyl-li nimensä mukaisesti tai pikkutyllin napakka piy! (Tuusulanjärvi)
Lopuksi vielä erivärisiä syksyisiä punakuireja ja niiden joukossa myös punaista väriä syksyyn hyvin säilyttänyt isosirri. (Läänemaan rannikko)