Julkaistu Suomen Luonnossa 5-6/1970 (s. 158–161)

Teksti: Juhani Koivusaari, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas

 

Merenkurkun merikotkakannan suuruudesta vuosisadan alkupuolella ei ole tarkkoja tietoja, mutta 1950-luvun alussa suoritetun arvioinnin mukaan merikotkien tiedettiin tällöin pesivän ainakin seitsemän rannikkokunnan alueella. Eräissä kunnissa oli ilmeisesti kaksi, ehkä kolmekin merikotka-paria.

1960-luvulle tultaessa parimäärä ei vielä ollut merkittävästi vähentynyt, mutta pesintöjen onnistuminen oli tullut yhä harvinaisemmaksi. 1960-luvun aikana epäonnistuneitten pesintäyritysten lisääntymisen ohella parimäärä on pudonnut kuuteen. Esimerkkinä heikosta tilanteesta on kuluva vuosi 1970 synkimpiä: kahdessa pesässä oli kuoriutumattomat munat, neljä pesää oli kunnostettu ja neljä täysin autiona. Erään luotettavan tiedon mukaan olisi kirjoittajille tuntemattomasta pesästä kuitenkin lähtenyt tänä vuonna kaksi poikasta.

1970_kaksoispojat

Kaksospojat Granön pesällä v. 1964. Vielä v. 1967 sama pesä tuotti kaksi poikasta, mutta tänä vuonna pesä oli tyhjä. Koristelusta päätellen alueella asuu vielä kotka, ehkä parikin. Kuvat Juhani Koivusaari / Risto Palokangas.

Joistakin vuosittain onnistuneista pesinnöistä huolimatta Merenkurkun merikotkakanta on vääjäämättömästi lähestymässä lopullista tuhoaan. Mitkä ovat sitten syyt, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen?

Ympäristömyrkyt

Biosideilla eli ympäristömyrkyillä on myös Merenkurkun merikotkiin oma vaikutuksensa, jonka laajuudesta ei kuitenkaan voida sanoa mitään ehdottoman varmaa. Joka tapauksessa kahdesta 60-luvulla tutkitusta vanhasta merikotkasta löytyi huomattavia määriä (metyyli)elohopeaa ja kloorattuja hiilivetyjä, jotka ilmeisesti olivat heikentäneet kotkien elintoimintoja siinä määrin, että esim. saalistuskyky oli huonontunut aiheuttaen nälkäkuoleman. On myös mahdollista, että viime vuosina alueelta löydetyt kaksi heikkokuntoista merikotkaa olivat lamaantuneet ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta. Kunnostetuista pesistä tavatut kuoriutumattomat tai kokonaan puuttuvat munat voivat myös olla myrkkyjen aiheuttamia ilmiöitä, joita on todettu Merenkurkun merikotkanpesissä yhä lisääntyvässä määrin.

1970_Munapesa

Munat jäivät tässäkin kuoriutumatta. Kylmenneistä munista on vaikea päätellä, onko epäonnistumisen syynä myrkytys vai häirintä. Molempia esiintyy.

Edellämainittujen kahden merikotkan lisäksi on 60-luvun aikana todettu kahdeksan muun merikotkan kuolleen Merenkurkussa. Näistä ainakin kaksi on ammuttu ja yksi jäänyt haukkarautoihin. Vaikka alueen väestön suhtautuminen merikotkiin onkin nykyisin hyvin myönteistä, eivät ampumistapaukset näytä vieläkään olevan harvinaisia.

Arkiston aarteita: Suomen merikotkien pesintä vuosina 1974 ja 1975

Huvilat ja hakkuut

1970_Bjorko

Björkössä raiskion keskelle jäänyttä pesää koristeltiin vielä v. 1970, mutta pesiminen ei ole aikoihin onnistunut. Vuonna 1963 pesässä oli kylmä muna, ja vahva polku kulki aivan pesän vieritse. – Valtaosa Merenkurkun merikotkanpesistä on nykyisin hakkuuaukkojen tuntumassa.

Pesinnän häiritseminen on tällä hetkellä vakava uhka merikotkien muutenkin synkälle tulevaisuudelle. Lisääntyvä huvila-asutus on jo saavuttanut viimeistenkin pesä-saarten rannat. On kuitenkin todettu, että saarten sisäosissa pesivät kotkat saavat yleensä olla rauhassa huvilalaisilta, mutta kulkuyhteyksien parantamiseksi ja suurempien tonttihintojen saamiseksi on alettu sekä suunnitella että rakentaa teitä mantereelta saariin. Helppo liikkuminen houkuttelee tulevaisuudessa paikalle entistä enemmän ihmisiä autoineen.

Huvila-asutuksen aiheuttama häiriö on vähäinen verrattuna metsänhakkuisiin. Puuta kaadetaan nykyään ympäri vuoden, ja hakkuut ovat huviloiden tavoin levinneet poikkeuksetta kaikkiin pesä-saariin. Tilanne onkin nyt se, että viidestätoista tunnetusta pesästä on kaksitoista joko keskellä hakkuuta tai sen laidassa. Jos ja kun metsänkaato jatkuu nykyisellä vauhdilla ja tavalla, tulee ennen pitkää vastaan tilanne, jolloin merikotkilla on vaikeuksia löytää sopiva pesäpuu etenkin sellaiselta alueelta, missä edes jonkinlainen pesintärauha olisi olemassa.

1970_sulvanpesa

Sulvalaisen pesän kolmosista yksi kuoli v. 1967. Seuraavana talvena pesä putosi, ja nyt pesäpuu on keskellä raiskiota. Vielä v. 1970 pariskunta liikuskeli pesimättömänä alueella.

Tänä vuonna toisen munavaiheeseen onnistuneen pesinnän tuhosi vajaan 100 metrin päässä suoritettu hakkuu ja puolentoista metrin etäisyydellä pesäpuusta kulkenut tukkitie. Toinen tämänvuotinen munapesä sijaitsee n. 50 metrin etäisyydellä metsäautotien jatkeena olevasta polusta, joka on mm. huvilalaisten ahkerassa käytössä. Eväspaperit ja pullot pesän kohdalla ovat ilmeinen merkki aiheutetusta häiriöstä ehkä jo keväthankien aikana, jolloin munien jäähtymisvaara on suurin, jos hautova emo karkoitetaan pesästä mennen tullen. Tietenkin munat ovat voineet olla elinkelvottomia jo alun perinkin. Ainakin kahtena viime vuonna kolme poikasta tuottanut pesä jäi tänä vuonna autioksi kevättalvisen hakkuun pyyhkäistessä aivan pesän vieritse.

Kiireinen suojeluohjelma tarpeen

Viimeaikaisten näkymien valossa Merenkurkun vielä pesintää yrittävä merikotkakanta on ennen pitkää kokonaan hävinnyt, ellei mitään ratkaisevaa pystytä tekemään nopeasti. Eri yhteyksissä on esitetty toimenpiteitä, joilla voitaisiin ainakin lykätä kotkien sukupuuttoon kuolemisen ajankohtaa. Näitä ovat mm. seuraavat:

  • kaikki yleisesti tunnetut ja jatkuvan häiriön kohteeksi joutuvat pesät olisi pudotettava tai pesäpuut kaadettava ainakin niissä tapauksissa, jolloin ko. pareilla tiedetään olevan vaihto-pesät paremmissa paikoissa.
  • keinopesien (pesäalustojen) rakentaminen vielä rauhallisille alueille voisi auttaa merikotkien siirtymistä pois vanhoilta pesäpaikoiltaan.
  • poikasia voitaisiin tuoda esim. Norjasta, missä tällä hetkellä on vielä suhteellisen elinvoimainen kanta. Kotkien lentokykyisiksi elättäminen ja myöhempi ruokkiminen tapahtuisi sopivissa paikoissa saaristossa.
  • eräs mahdollisuus olisi ehkä myös munien tuonti ja siirto keväällä sellaisiin pesiin, joissa pesintäyritys havaittaisiin. Onnistuessaan tämä olisi kaikkein vaivattomin keino lisätä poikastuottoa.
  • kaikki alueella vielä syntyvät kotkat olisi saatava pysymään talven ajan paikoillaan tehokkaan ruokinnan avulla. On todettu, että muuttomatkalle etelään lähteneet nuoret merikotkat kuolevat jo ensimmäisen talven aikana. Lisäksi ne voivat saada myrkkyjä elimistöönsä Itämeren alueella ja Keski-Euroopassa helpommin kuin ollessaan Merenkurkun vielä suhteellisen puhtailla vesillä. Ruokinta teurasjätteillä ja eläin-ruhoilla pitäisi aloittaa jo syksyllä ja sitä olisi jatkettava keskeytyksettä talven ajan mahdollisimman monessa paikassa. Mainittakoon, että ruokintaa on viime vuosina kokeiltu Merenkurkun jäillä hyvällä menestyksellä.
  • koska monien, usein kymmenien neliökilometrien suuruisten pesäsaarten kokonaan rauhoittaminen on sekä epätarkoituksenmukaista että käytännössä mahdotonta, voitaisiin sen sijaan ajatella pesien lähiympäristön koskemattomuuden takaamista rauhoituksilla, jotka kieltäisivät hakkuut, teiden rakentamisen ja pesintäaikana liikkumisen esim. puolen kilometrin säteellä pesistä.
  • pesintärauhan säilymistä voitaisiin valvoa vapaaehtoisten tai tarkoitusta varten palkattujen vartijoiden avulla.
1970hakkuutMerenkurkkumerikotkaYmpäristömyrkyt