Olin uimassa, kun pieni vesilinnun poikanen liittyi seuraani. Se on siitä lähtien pitänyt minua kuin emonaan: se kulkee koko ajan mukanani. Kun tulen sisälle, se taapertaa perässäni. Kun menen uimaan, se kiipeää selkääni ja tukkaani. Poikanen on ruskeankirjava, pää on punaruskea, poskessa valkoinen täplä. Mikä lintu se on ja kuinka kauan joudun toimimaan emona?

Kyseessä on kuvauksesta päätellen tukkakoskelon poikanen (kuvassa aikuinen tukkakoskelo) ja leimautumiseksi kutsuttu ilmiö. Vesilintujen poikaset lähtevät pesästään yhden vuorokauden kuluessa kuoriutumisesta. Ne leimautuvat emoonsa ja seuraavat sitä kaikkialle. Emo puolestaan johdattaa poikaset ruokavesille, kuljettaa niitä mukanaan, lämmittää tarvittaessa sekä varoittaa saalistajista ja johdattaa ne turvaan ja puolustaakin saalistajia vastaan.

Normaalisti ensimmäinen elävä olento, jonka poikanen kuoriuduttuaan näkee, on oma emo. Jos emo ja muut poikaset ovat jostakin syystä jo lähteneet pesästä eikä poikanen ole vielä nähnyt emoa, se kohtaa ensimmäisenä todennäköisesti jonkin muun elävän olennon. Tällöin se leimautuu tähän vieraaseen elävään ja olettaa sen olevan emo.

Aivan kuten kysyjä toteaa, se pitää emonaan ihmistä, jos tämä on ensimmäinen elävä olento, jonka se tapaa. Kuuluisa saksalainen eläinten käyttäytymisen tutkija, professori Konrad Lorenz tutki leimautumista merihanhen poikasilla. Hän kirjoittaa kokemuksistaan hauskasti ja kansantajuisesti esimerkiksi kirjassaan Eläimet kertovat.

Tukkakoskelo hakeutuu usein pesimään kesämökkien liepeille, puuvajaan, laiturin tai kuistin alle tai muuhun suojaiseen paikkaan. Siksi se on myös yleisin vesilintulaji, jonka poikaset silloin tällöin leimautuvat ihmisiin.

Tilanne syntyy esimerkiksi silloin, kun tukkakoskelo häiriintyy juuri, kun poikaset ovat kuoriutumassa, ja emon on poistuttava pesästään ja kutsuttava lähtövalmiit ja kuivuneet poikaset mukaansa. Sama tilanne voi syntyä, jos munankuori avautuu epätäydellisesti ja poikasen on vaikea päästä ulos, mutta se onnistuu kuoriutumaan sen jälkeen, kun emo ja muut poikaset ovat jo jättäneet pesän.

Tukkakoskelon poikanen tarvitsee lähes koko ajan syötävää kasvaakseen, minkä vuoksi ihminen on huono keinoemo. Tämä kausi jatkuu puolitoista kuukautta, koko sen ajan, kun poikanen kasvaa ja kehittyy lentokykyiseksi. Sen vuoksi leimautuneesta poikasesta on syytä hankkiutua eroon etsimällä koskelopoikue, johon poikanen liitetään. Onneksi tukkakoskelo hyväksyy vieraatkin poikaset seuraansa.

leimautuminentukkakoskelo

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.