Luonnonsuojelussa on siirrytty yksittäisten lajien suojelusta yhä enemmän elin­ympäristöjen suojeluun. Kohteet jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään: ympäristöihin, jotka pitäisi jättää omaan rauhaansa kuten vanhat metsät ja ojittamattomat suot, ja ympäristöihin, joita pitäisi hoitaa tai kunnostaa kuten ojitetut suot, perinnemaisemat sekä paahdeympäristöt.

Vähien suojeluresurssien kohdentaminen elin­ympäristöjen suojeluun auttaa monia lajeja yhdellä kertaa. Myös yksittäisten uhanalaisten lajien suojelussa voitaisiin kuitenkin saada hyviä tuloksia varsin pienellä rahalla, sillä kohdealueita on yleensä vähän, ne ovat tyypillisesti pienialaisia ja niillä elävä muu lajisto on sekin usein suojelun tarpeessa.

Talkoita järjestämällä, tarvittaessa ko­ne­i­den avulla, voitaisiin saada paljon aikaan vaikkapa muurahaissinisiiven, palosirkan tai itämerenlaukkaneilikan auttamiseksi. Nyt pitäisi rahoitustakin olla luvassa. Ympäristöministeriön Kunta- ja Järjestö- Helmi -rahat tulevat näillä näkymin hakuun loppuvuodesta 2021. Avustettavien hankkeiden tulee olla konkreettisia ennallistamis-, kunnostus ja hoitotoimia elinympäristöjen tilan parantamiseksi. Helmi-elin­ympäristöohjelmaa on tarkoitus jatkaa vuoteen 2030 asti. Näin luonnon auttamiselle on mahdollista saada myös jatkuvuutta. Nyt kunnat ja järjestöt toivottavasti myös hakevat tarjolla olevia hankerahoja.

On tärkeää, että talkoissa on käytettävissä paras tietämys lajistosta ja elinympäristöstä. Laji- ja suojeluasiantuntijoiden mukana ololla voidaan välttää virheet ja varmistaa, että talkootyö kohdistuu oikeisiin asioihin ja aloille, eikä aiheuta pienintäkään uhkaa tai vahinkoa jo ennestään kriittisen uhanalaiselle kohdelajille ja sen elinympäristölle.

Uhanalaisten lajien auttaminen ei aina ole helppoa. Tästä hyvä esimerkki on äärimmäisen uhan­alainen muurahaissinisiipi – aiheesta lisää ekologi Susu Rytterin #muutos-jutussa, joka julkaistaan 21.10. #muutos-verkkolehdessä.