Hirvet pitivät kokousta pellolla Hämeenlinnan ja Helsingin välisen tien tuntumassa toukokuun puolivälissä. Niitä oli kymmenen eri kokoista, joukossa muun muassa pari edellisvuotista vasaa. Yksi piti korviaan pystyssä, kaikki muut luimussa. Mikä oli palaverin tarkoitus ja mikä rooli oli korviaan pystyssä pitävällä hirvellä?

Kun hirvinaaraat synnyttävät, ne ajavat tiehensä edellisen vuoden vasat, jotka seuraavat emoaan tähän asti. Nämä vasoille tylyt tapahtumat sattuvat huhtikuussa, mahdollisesti joku vasa saa häädön vasta toukokuun alkupuolella.
Hirvien palaveri oli todennäköisesti saanut alkunsa siitä, että nuo pari vasaa yrittivät liittyä niitä vanhempien hirvien ryhmään. Ajankohta tukee tätä olettamusta. Synnyttäneitä naaraita ei tällaisissa ryhmissä ole, ei usein myöskään parhaassa miehuusiässä olevia uroksia.

Sen sijaan nuoret, parin kolmen vuoden ikäiset urokset viihtyvät yhdessä ja saavat seurakseen nuoria naaraita, joiden osaksi ei vielä ole ehtinyt tulla äitiyden onnea. Hiehoista eivät näet kaikki tule kiimaan, näitä vanhemmista sen sijaan käytännöllisesti katsoen jokainen, ja kun tiinehtymättä ei jää kuin aniharva, ei sitten ihme, ettei kesälaumoista täysi-ikäisiä naaraita juuri tapaa.

Korvien luimistelu ilmensi sitä, ettei tuntemattomia tulokkaita toivotettu oikopäätä tervetulleiksi porukkaan. Luimisteluhan on hyvinkin monen nisäkkään tapa viestiä aggressiivista mielentilaa.
Korviaan pystyssä eli höröllään pitänyt hirvi oli tietysti ”kuulolla”. Varsin monesta eläinlajista tiedetään, että ryhmän muiden jäsenten ollessa keskittyneenä johonkin puuhaan, esimerkiksi syömiseen, yksi toimii vartijana, samoin silloin kun lepäillään.