Sorkkaeläinten jäljissä näkyy sekä kaksiosainen sorkka että tavallisesti pienet lisäsorkat, jotka osuvat lumeen sorkan takana. Eri lajit voi tunnistaa sorkan koosta, mutta keväällä syntyneet vasat ovat talvella vielä kasvuiässä, ja etenkin alkutalvella sorkat saattavat kokonsa puolesta mennä sekaisin.

Hirven jäljille voi osua koko maassa, mutta metsäkauris on harvinainen maan pohjoisemmalla puoliskolla. Valkohäntäkauriin levinneisyys painottuu sitäkin enemmän Lounais-Suomeen, vaikka sitä tavataankin jo Oulussa saakka. Villisika taas on harvinainen, itärajan takaa saapunut laji.

Lähetä kuvasi lumijäljistä »

Jälkijonon tuntomerkit

Hirvieläinten ja villisian mieluisin askellaji on käynti, jossa takajalka astuu etujalan taakse. Syvässä lumessa ne kuitenkin säästävät voimiaan ja askeltavat takajaloillaan etujalkojen jälkiin. Jos niiden täytyy kiriä juoksuun, takajalka menee jo etujalan ohi.

Hirvieläimet etenevät melko suoraviivaisesti, ja niihin verrattuna villisikalauman kulku on poukkoilevampaa.

Sorkanjäljen tuntomerkit

Metsäkauriin sorkan jälki on siro ja nelikon pienin. Vastaavasti täysikasvuisen hirven jäljet on helppo erottaa suuren kokonsa vuoksi. Villisian tunnistaa suhteellisen leveästä sorkasta sekä kauriisiin verrattuna lyhyestä askeleesta.

Sorkan koko (ilman lisäsorkkaa):

  • Hirvi 12–16 cm
  • Valkohäntäkauris 7–12 cm
  • Metsäkauris 4–6 cm
  • Villisika 5–7 cm

Näin opit tuntemaan lumijäljet

Vertaile jälkiä!

Lähteet mm. Marcus Wikman: Lumijälkien maasto-opas sekä luontoportti.com.

hirvijäljetlumijäljetmetsäkaurissorkatsorkkaeläimetvalkohäntäkaurisvillisika

Hyvän mielen joululahja

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus.
Tilaamalla Suomen Luonnon tuet suomalaisen luonnon suojelua.