Mistä löytää huhtasieniä? Tavallinen minulle osoitettu kysymys. Vähän onnenkauppaa se onkin, mutta kun onni potkaisee oikein kunnolla, niitä saattaa löytää satamäärin. Parhaimmat määrät olen nähnyt kerrostalojen pihaistutuksissa. Yhtenä vuonna niitä putkahti varmaan tuhat huhtasieniä yhden turkulaisen kerrostaloyhtiön ruusupenkin puunkuorikatteelle eikä seuraavana vuonna enää yhtään. Joskus kerrottiin tositarinana, että jos syksyn omenasadon jättää maahan, voi odottaa seuraavana keväänä huhtasienisatoa. Nimi huhta viittaa kaskikulttuuriin. Joskus sitä löytääkin palopaikoilta, mutta saattaapa se ilmestyä korvasieniä varten tehtyyn keinotekoiseen kuoppaan.

Huhtasienen lakki ja jalka ovat ontot ja lakki on kuin pienistä kennoista muodostunut. Huhtasieniä on meillä tavattu kolme lajia, joista kartiohuhtasieni on selvästi tavallisin. Huhtasienet kuuluvat kotelosieniin, joilla itiöt kehittyvät lakkiosan ulkopinnalla pienissä itiökoteloissa. Itiöiden purkautumisen voi nähdä heikkona pölähdyksenä huhtasienen lakkia näpelöitäessä.

Huhtasienet ovat erinomaisia, mietoja ruokasieniä. Niitä ei tarvitse ryöpätä, keittää eikä muullakaan tavalla esikäsitellä. Suoraan pannuun vain ja paistumaan. Tosin perättäisiä huhtasieniaterioita kannattaa välttää, koska siitä tiedetään saadun lieviä myrkytyksiä. Amerikassa huhtasienet ovat niin arvostettuja, että niiden keväiseen keräämiseen on yhdistetty jopa kilpailuja, kuka löytää suurimman saaliin. Suomessa tähän on valitettavan vähän mahdollisuutta vaikka se lähes koko maassa kasvaakin.