Taviokuurnat vaeltavat jälleen. Koreita ja pelottomia lintuja voi ihailla erityisen hyvin nyt, kun pihlajalla on mainio satovuosi.

Yksi syy pelottomuuteen on, että taviokuurnat elävät pohjoisen Suomen ja Venäjän syrjäisissä havumetsissä. Siperiasta tulleet linnut saattavat kohdata ihmisen ensi kertaa vasta Suomessa. Vael­luksen käynnistää usein huono ravintotilanne lähtöalueilla. Kun pesintä on onnistunut hyvin, syntyy suuri vaellus ja mukana on paljon nuoria lintuja.

Pihlajanmarjoista kuurnille kelpaavat vain siemenet, joita ne kaivavat mallon sisältä vahvalla nokallaan. Puuha on suttuista, ja naamavärkki onkin aterioinnin jälkeen täynnä marjamössöä.

Koiraat komeilevat punaisuudellaan; naarat ja nuoret ovat vaatimattomamman kellanvihreitä. Äänet ovat kirkkaita ja kuuluvia helähdyksiä.
Joulukuun alkuun mennessä havaintoja oli ilmoitettu Birdlifen Tiira-havaintopalveluun yli 50 000 yksilöstä ja lähes koko maasta. Etelärannikolla kuurnia oli havaittu muutamia tuhansia. Taviokuurnat näyttävät jakautuneen aika tasaisesti, mikä johtunee ainakin osittain poikkeuksellisesta lumitilanteesta. Vielä joulukuun alussa lumetonta oli linjan Kokkola–Savonlinna eteläpuolella. Kun syötävää on ollut pohjoisempanakin, kuurnilla ei ole ollut kiirettä etelän apajille.

Viimeksi taviokuurnilla oli voimakas vaellus 2012. Kuten tuolloin, myös tänä vuonna osa matkalaisista on ilmeisesti tullut itärajan takaa; Suomessa kuurnia pesii vain 10 000–20 000 paria.

Kuuntele taviokuurnan ääninäyte: http://bit.ly/1tcESle

pihlajanmarjataviokuurna