Laulu joutsenesta: Yle Areenassa 15.12. ja Yle TV1:llä lauantaina 20.12. klo 18.45 (Katharsis Films Oy, Suomi 2025).

Laulu joutsenesta -dokumenttielokuvassa dokumentaristi Jouni Hiltunen matkaa eläinlääkäri ja kirjailija Yrjö Kokon jäljissä Lapin erämaahan. Kokko lähti 1940-luvun lopulla kerta toisensa jälkeen etsimään ja valokuvaamaan ihmisarkaa laulujoutsenta, joka oli metsästetty Suomesta lähes sukupuuton partaalle.

Kokko kirjoitti saamiensa valokuvien ympärille teoksen Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu (WSOY 1950). Kirja saavutti suuren suosion ja muutti ihmisten mielikuvan lajista. Kolmen vuosikymmenen kuluttua laulujoutsen äänestettiin Suomen kansallislinnuksi, ja nykyään Suomessa pesii jopa 11 000 paria.

Voidaan sanoa, että kirja pelasti laulujoutsenen.

Dokumentti näyttää, miten arka erämaiden lintu muuttui, kun sen metsästys ja vainoaminen loppui. Hiltunen seuraa laulujoutsenten pesintää keskellä golfkenttää sekä taajamassa Jokelassa rinta rinnan ihmisten kanssa.

”Jokelan laulujoutsenet ovat pesineet siellä jo yli kymmenen vuotta. Ne ovat todella tottuneet ihmisiin, ja myöskin jokelalaiset ovat tottuneet niihin”, Hiltunen sanoo.

Kuva: Jouni Hiltunen / Yle

Joutsenet eivät hätkähtäneet edes tietöistä, jotka ilmestyivät niiden tutuille reiteille.

”Siellä ne kävelivät ihan työmaakoneiden ja työmiesten välistä. Se on esimerkki siitä, miten laulujoutsenet voivat tottua melkein minkälaiseen ympäristöön vain, jos niiden annetaan olla rauhassa.”

Hiltunen kertoo, että Tuusulan kunta jopa laittoi paikalle liikennemerkin, joka muistutti varomaan laulujoutsenia. Se kuitenkin jouduttiin poistamaan, sillä se ei ollut virallinen liikennemerkki.

Vaikka laulujoutsen tunnetaan nykyisin rohkeana ja melko urbaaninakin lintuna, osa niistä vetäytyy yhä mieluummin lapin erämaasoille samoin kuin kahdeksan vuosikymmentä sitten. Hiltunen matkasi Tarvantovaaran erämaahan etsimään pesiviä joutsenia klassikkokirjan maisemista. Kirjailijan tavoin hänkin otti mukaansa uskollisen matkakumppanin, koiran.

Kokon retkiä myötäili myös se, että dokumentaristinkaan suunnitelmat eivät onnistuneet ensi yrittämällä. Ensimmäinen vaellus peruuntui lonkkavaivan takia, ja seuraavana kesänä kaksikko pääsi matkaan vasta juhannuksen jälkeen.

”Silloin oli alkanut aivan järkyttävä räkkä. Yritimme lähteä, mutta koira tuli yksinkertaisesti sekopäiseksi, ja minäkin. Oli pakko luovuttaa”, Hiltunen kertoo.

”Koiralle jäi siitä pieni trauma. Vieläkin, jos vähänkin jossain surisee, se alkaa heti nyppimään itseään.”

Hiltunen pohtii, että vastaavalle Lapin-vaellukselle olisi syytä lähteä vielä uudelleen, mutta ilman kameraa. Hän ei ole aiemmin juurikaan vaeltanut tunturissa, ja dokumentin kuvaaminen vei näillä matkoilla huomion itse kokemuksesta.

Kuva: Jouni Hiltunen / Yle

Laulujoutsen on dokumentaristille varsin kiitollinen kohde. Se on niin kookas, ettei kuvaajan tarvitse mennä lähelle lintua. Nykyisin yhteen otokseen voi saada useiden satojen lintujen muutolle kokoontuneen parven, jossa aina sattuu ja tapahtuu.

Kaiken kruunuksi kyseessä on erittäin kaunis lintu.

”Aina se sykähdyttää, varsinkin kun se tulee lähelle. Laulujoutsen on mielettömän komea. Se on helppo tallentaa sillä tavalla, että tietää sen toimivan myös katsojilla.”