Hävettää. Vanhoja kännyköitä on vuosien saatossa kertynyt pöytälaatikkoon monta, ja olen ollut aivan liian saamaton tehdäkseni niille mitään.

Enkä minä edes vaihda puhelinta usein uuteen, vaan koetan aina käyttää laitteen loppuun. En ole ainoa jonka laatikkoon näitä on kasautunut. Puhelimista päätyy Suomessa kierrätykseen vain noin viisi prosenttia. Niitä säästetään varalaitteiksi ja annetaan pölyttyä piironkien laatikoissa.

Puhelimissa käytettävien metallien tuotantoon liittyy monenlaisia vakavia ongelmia ympäristötuhoista lapsityövoiman käyttöön. Metallien kierrätys vanhoista puhelimista pitäisi saada kasvuun.

Päätän ryhdistäytyä.

Tarkemman penkomisen jälkeen löydän taloudestamme kaksi vanhaa iphonea ja kaksi muinaista nokialaista. Seuraavaksi pitää selvittää, mihin ne voisi viedä.

Kierrätyksessä huolettaa tietoturva. Puhelimissa on paljon henkilökohtaista materiaalia aina verkkopankkien mobiilisovelluksista sähköposteihin ja valokuviin.

Miten voin olla varma, että tiedot tuhotaan asianmukaisesti, eikä mitään päädy vääriin käsiin?

Kysyn asiaa Juha-Pekka Lapilta Elkeristä. Elker Oy vastaa elektroniikkakierrätyksen järjestämisestä Suomessa.

Lappi kertoo, että tietoturvallista kierrätystä varten on perustettu Seiffi-palvelu. Seiffi.fi -sivuilta voi tilata sopivan paketin ja postittaa laitteensa kierrätettäväksi. Kun laitteen sisältämät tiedot on turvallisesti tuhottu, asiakas saa siitä todistuksen, jossa on mukana laitteen sarjanumero.

Puhelimista saadaan talteen perusmetallien, kuten kullan, hopean ja kuparin, lisäksi myös harvinaisempia metalleja, kuten palladiumia. Myös akut pystytään hyödyntämään hyvin. Niistä kerätään talteen muun muassa kobolttia.

Kierrätys on nykyisin helppoa. Se on kehittynyt viime vuosina paljon, kun kaatopaikoille ei enää saa viedä mitä tahansa.

”Pakko tekee innovatiiviseksi”, toteaa Lappi.

Minä kerään romuni ja lähden postittamaan niitä seiffi-palveluun.