Karhut etsivät sopivan talvehtimispaikan, kun päivät alkavat lyhentyä. Pari viikkoa ennen talviunille menoa liikkuminen vähenee ja tulevan pesäpaikan sijainti alkaa olla päätetty.

Karhujen pesänrakennustyyleissä on paljon alueellisia ja yksilöllisiä eroja, mutta nyt pesät voidaan laajan pohjoismaalaisen tutkimuksen perusteella jakaa neljään tyyppiin. Suosituin pesätyyppi on hylättyyn muurahaiskekoon kaivettu kolo. Tällaisessa pesämallissa karhu nukkuu muurahaiskeon sisässä ja peittelee usein pesäaukon sammalilla.

Toiseksi yleisin pesätyyppi on maahan kaivettu onkalo. Pesänrakennustapoihin vaikuttavat asuinalueen maaperän lisäksi ehkä myös emon tottumukset. Jos emo kaivaa pesän maahan, myös poikaset oppivat tämän tyylin ja suosivat sitä aikuisina.

Osa karhuista jättää kaivamisen ja rakennustyöt vähemmälle. Ne asettuvat talvilevolle esimerkiksi tiheän ja matalaoksaisen kuusen juurelle tai kallioiden ja siirtolohkareiden luomiin koloihin. Lisäksi etenkin uroskarhut suosivat isoa harakanpesää muistuttavaa maljapesämallia. Siinä karhu asettuu makuulle oksien reunustamaan avokuoppaan ja antaa lumipeiton sataa ylleen.

Kontiot sisustavat pesiä kukin omalla tyylillään. Joskus karhu riipii lähimaastosta sammalia, heiniä ja oksia pesänpohjan pehmikkeeksi, mutta monesti se kömpii talviunille panostamatta patjaansa sen kummemmin. Karhun koko ei vaikuta pesän kokoon tai sen tyyppiin. Pieni karhu voi kaivaa itselleen suuren pesän ja suuri karhu voi ahtautua pieneenkin koloon.

Talviunen rytmi vaihtelee yksilöllisesti, mutta Suomessa karhut alkavat vetäytyä pesiinsä lokakuun alkupuolella ja heräillä maaliskuun puolivälissä. Huhtikuun puoliväliin mennessä lähes kaikki Suomen karhut ovat jälleen valveilla.

Pitkästä talviunesta huolimatta karhuja ei vaivaa lihasrappeuma, osteoporoosi tai veritulppa. Syitä tähän ei vielä tiedetä, mutta karhun fysiologia on alkanut kiinnostaa jo esimerkiksi tanskalaisia ja Suomessa oululaisia lääketieteen tutkijoita. Ehkä talvehtivista karhuista löytyy vielä sairauksia parantava lääke.

Karvanaamojen talvi -juttu on julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 10/2013.