Ketturepolainen kasvattaa talven varalle paksun ja lämpimän turkin. Lepäillessään se kiertää tuuhean häntänsä ohuempikarvaisten koipiensa päälle ja säästää näin energiaa. Kettu ei käytä talvisin vakinaista pesää vaan nukkuu vanhan ladon alla tai taivasalla esimerkiksi siirtolohkareen päällä paikassa, josta se näkee ympärilleen. Myös aurinkoiset päivänpaistattelukohdat ovat sille mieluisia lepopaikkoja.

Kettu käpertyy nukkumaan naama kohti tulosuuntaa. Näin se huomaa nopeammin, jos joku on lähtenyt seuraamaan sen jälkiä. Kettu voi liikuskella kaikkina vuorokauden aikoina, mutta enimmäkseen se on aktiivinen hämärässä.

Vaikkei kettu nuku tai oleskele pesässä talvisin, se tuntee reviirinsä kolot ja voi käyttää niitä suojina myrskyjen aikana ja vaaratilanteissa.

Talvisin suurin uhka on ilves, joka saalistaa kettua ravinnoksi. Ilves napsii reviiriltään kettuja ja muita pienpetoja niin tarmokkaasti, että sen on huomattu säätelevän kettukantaa useassa maassa. Tukholman yliopiston tutkimus osoitti aiemmin tänä vuonna, että Euraasiassa kettujen määrä ilvesten reviireillä on muihin alueisiin verrattuna monin kerroin pienempi.

Kettua vaivaa säännöllisesti myös helposti tarttuva ja karvanlähtöä aiheuttava kapi, joka koituu usein sen kohtaloksi.

Terve repolainen ei erityisesti palele kylmällä säällä, mutta kovilla pakkasilla lämmönsäätely kuluttaa enemmän energiaa kuin leudoilla keleillä. Tämä tarkoittaa, että kylmällä sen on löydettävä enemmän ravintoa. Talviaikaan kettu hyödyntääkin kaikki löytämänsä raadot ja autojen alle jääneet eläimet.

Myös myyrät ovat tärkeä osa talviravintoa. Kettu saalistaa niitä lumen suojista kuuluisalla myyränpyyntiloikallaan. Ensin se kuuntelee lumenalaisia liikkeitä ja määrittää myyrän tarkan sijainnin. Sitten se tekee täsmäiskun ja loikkaa kauniissa kaaressa pahaa aavistamattoman myyrän niskaan. Ketun tavoite on osua etutassuillaan suoraan myyrään ja tainnuttaa se.

Runsas lumikerros ei sinällään haittaa saalistusta, mutta jos lumi saa paksun jääkannen, myyränpyynti vaikeutuu. Silloin ketulle tulee helposti nälkä.

Karvanaamojen talvi -juttu julkaistiin alun perin Suomen Luonnossa 10/2013.