Päiväperhosten ajatellaan usein olevan hyvin lyhytikäisiä leijailijoita. Kuinka mikään niin kaunis ja hento kestäisikään tässä pahassa maailmassa päivää kauemmin?

Näkemys on rajoittunut, sillä aikuisten perhosten elämän pituus vaihtelee huimasti. Munana talvehtivan lajin kesä menee pitkälti toukkana kasvaessa ja kotelossa kypsyen, jolloin aikuiselle ei jää välttämättä montaakaan viikkoa kukasta kukkaan liitelylle. Jos laji taas viettää talven aikuisena, voidaan perhosen iäksi laskea jopa yli puoli vuotta. Meikäläisistä perhosista muun muassa suruvaippa, nokkosperhonen ja sitruunaperhonen talvehtivat aikuisina maanrajassa ja ulkorakennuksissa.

Vaikkei päiväperhosen lento loppuisikaan aivan kirjaimellisen pian, on sen aikuiselämä haasteita täynnä. Mikäli perhonen säästyy lintujen ja petohyönteisten iskuilta, on se tärkeimmän tehtävänsä suoritettuaan enemmän kuin valmis hautaan. Siivekäs aikuinen on perhosen elämänkaaren lisääntyvä osa, ei enempää eikä vähempää.

Ja tietenkin – ilman munia, toukkia ja koteloita ei olisi kauniita aikuisiakaan, joten on hassua ja harhaanjohtavaa puhua niistä kuin eri olentoina. Ovathan vauvatkin ihmisiä, vaikka eivät vielä osaisikaan kävellä, keittää kahvia tai naputtaa tietokonetta.

hyönteisetkotelotnokkosperhonenperhosetpäiväperhosetsitruunaperhonensuruvaippatoukat