Kehnäsieni on jännä herkku, sillä sen selvin tuntomerkki on homeisen näköinen lakki. Tämän ”kehnän” ei pidä antaa hämätä, sillä siitä tunnistaa erinomaisen ruokasienen, josta syntyy muun muassa maukas thaimaalainen tom yam -keitto. Kehnää on lakissa usein sitä enemmän, mitä nuoremmasta sienestä on kyse, ja sellaisina ne ovat parhaita poimittaviksi.

Kehnäsieni luokitellaan seitikkeihin, joihin kuuluu myös myrkyllisiä tai ruoaksi kelpaamattomia sieniä. Erehdyttävin laji on valkovillaseitikki, joka kasvaa elo–syyskuussa samoissa kuusimetsissä. Sen jalassa oleva rengas on lähes yhtä vahva. Eroja on kuitenkin monia. Kehnäsienen rengas on selkeä sormus, valkovillaseitikillä nimen mukaisesti villava. Heltat ovat myös selvästi eriväriset: kehnäsienellä ne ovat oljenkeltaiset ja röpölaitaiset, valkovillaseitikillä kanelinpunaruskeat ja tasaiset. Lakin väritys on samantapainen: kehnäsienellä oljenkeltainen, valkovillaseitikillä kanelinruskea. Kehnäsienen vanha nimitys oli ryppyinen rumpusieni, ja sen lakin reuna meneekin vanhemmiten rypyille. Valkovillaseitikillä lakin laita pysyy tasaisena.

Kun kehnäsientä oppii katsomaan, hyvä tuntomerkki on sen jalka, joka on käyrä ja päästä laajentunut kuin koiran luu. Kerran lajin opittuaan kehnäsientä ei unohda.

Valkovillaseitikillä heltat ovat kanelinpunaiset ja sillä on jalassaan villava rengas. Kuva: Erkki Makkonen