Kysyimme huhtikuun numerossamme teiltä, arvoisat lukijamme, mikä varhaiskukkija on selvä merkki keväästä. Saimme useita satoja vastauksia, joista lämpimät kiitokset!

Kärkikolmikko erottui joukosta selvästi. Voittajaksi ylsi ylivoimaisesti, mikäpäs muu kuin keltaisen lampun vielä talvesta viileään maahan sytyttävä leskenlehti. Kasvin sinnikkyys sai kiitosta: ”Varma kukkija ja kova selviytyjä paikassa kuin paikassa”, kirjoitti Tuija Niskanen perusteluissaan.
Monelle aikuiselle leskenlehdestä tulee lapsuus mieleen, niin myös Päivi Sivoselle: ”Olen Kainuusta kotoisin ja nyttemmin asun Etelä-Suomessa. Vaikka täällä keväällä maa on täynnä muitakin kukkia, tulee tästä pienestä keltaisesta kukasta se kevään ilo, joka lapsenakin tuli, kun näki tämän.”
Säälläkään ei ole niin väliä, kunhan kasvin keltaisena loimottavan kukkasen äkkää tienvarrelta.
”Aina niin kauan kuin muistan, on tienvarsilta etsitty keltaisia leskenlehtiä varhain keväällä ja siitä katsottu vuodenajan vaihtuneen – oli lämmintä tai ei”, perusteli Karoliina von Becker valintaansa.
Pia Söderlund puolestaan kävi sisäistä painia kasvivalinnan kanssa. Leskenlehti ei hänestä ehkä ole kuitenkaan kevään kaunein kukka: ”Olisi tehnyt mieli vastata joku kauniimpi kukka, kuten mielestäni maailman täydellisin kukka sinivuokko, mutta kyllä se vain niin on, että kukkiva leskenlehti on luonnossa ensimmäinen ja varma merkki keväästä. Sen nähtyään ei voi enää pelätä talven jatkumista, vaikka sataisikin kuuron räntää tai rakeita, sillä jos on leskenlehtiä, on kevät.”

Sinivuokko sai toiseksi eniten ääniä. Kuva: Kaisa Erkkilä / Ikkunasuomenluontoon.fi

Toiseksi nousi sinivuokko, jota moni vastaaja, kuten Terhi Järvinen, kehui yhdeksi kauneimmista kukista maan päällä: ”Sinivuokkoja on runsaasti kotini ympäristössä ja kontrasti kauniiden sinivuokkojen ja ruskeanharmaan luonnon välillä on joskus jopa epätodellisen tuntuinen.”
Sinivuokon tuoma väri alkukevään värittömään maisemaan sai kiitosta Pirjo Flinkiltä: ”Kun Hämeessä koko metsikkö muuttuu ruskeanvihreästä sinitäpläiseksi kukkamaaksi ei ole epäilystäkään, etteikö kevät olisi saapunut kera muuttolintujen.”
Keväiset kukkaset toivat monen vastaajan mieleen myös äitienpäivän sekä läheisiä ihmisiä ja muistoja.
”Äiti ja mummo ovat opettaneet minut metsässä liikkumaan. Keväisin oli ihanaa kun löytyi ensimmäiset sinivuokot, joita sitten äidille ja mummolle innolla poimittiin. Nykyisin omalla pihalla kasvaa pieni ryhmä, jota käydään puskassa kyykkien hartaudella ihailemassa. Kukka tuo mieleen lämpimiä muistoja rakkaista ihmisistä”, muisteli Marjo Viinanen.

Kolmanneksi pinnisti valkovuokko. Kuva: Nimimerkki kakadu / Ikkunasuomenluontoon.fi

Kolmanneksi pinnisti valkovuokko, joita tänäkin keväänä on ollut metsät valkoisenaan kuin lunta.
Suomi on pitkä maa ja kevään tulo vaihtelee ajallisesti paljon, mutta myös lajillisesti. Leena Alhosella on tästä omakohtainen kokemus:
”Valkovuokon näkeminen Pohjois-Savossa ei ole itsestäänselvyys, jonka tajusin kauhuissani muutettuani Kuopion seudulle Uudeltamaalta lähes 30 vuotta sitten. Nyt sentään omasta pihastakin löytyy valkovuokkoja!”
Jos maailma on heittänyt ihan ulkomaille saakka, voi joutua tyytymään katselemaan kevään tuojia vain kuvista, kuten Liisa Aro-Lambert tekee Yhdysvalloissa:
”Lapsena kävin aina hakemassa ensimmäiset valkovuokot äidilleni äitienpaivaksi. Vuokot olivat leskenlehtien kera ensimmäiset kevätkukat. Siitä lähtien olen rakastanut Anemone Nemorosaa. Täällä USA:n itärannikolla en ole nahnyt tätä kaunista kukkaa ollenkaan, joten tyydyn ihailemaan kauniita kuvia!”
Mielikasvinsa voi vain kuvitellakin osaksi mielenmaisemaansa kuten Kirsti Kinisjärvi: ”Valkovuokko valloittaa kaikki metsiköt niin riemukkaan täydellisesti. Vaikka asunkin nykyään pohjoisessa, niin sielunmaisemaani ne kuuluvat joka kevät.”
Valkovuokot ovat myös merkki tulevasta:
”Kun metsät on valkoisenaan vuokkoja, niin sitä yleensä seuraa luonnon purskahtaminen ihanaan vihreyteen”, vastasi Terhi Pehkonen ja on niin oikeassa!
Lämpimät kiitokset vielä kaikille vastaajille ja ihanan vihreää ja kukkivaa kesää!

Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin Seppo Parkkisen Kevät-kirja (WSOY 2007). Kirjan saa Mervi Maijala Akaasta! Onneksi olkoon!

Mekin saimme ääniä:
Helmililja, hämeenkylmäkukka, kevätesikko, kevätkaihonkukka, kurjenpolvi, kevätlinnunherne, kevätlinnunsilmä, kevätpiippo, kevättaskuruoho, kielo, kirjopikarililja, kiurunkannus, koivu, krookus, kullero, käenkaali, käenrieska, kärhö, lemmikit, lumikello, mukulaleinikki, neidonkenkä, nokkonen, näsiä, orvokki, paju, peltokanankaali, rentukka, ruoho, skilla, syreeni, tulppaani, tuomi, vaahtera, valkolehdokki ja voikukka.