Kolmetoistavuotias kummipoikani harrastaa matelijoita ja sammakkoeläimiä. Olen kolunnut hänen kanssaan keväisten pellonlaitojen kivikoita, varonut askeliani kylmänkohmeiden sahalaitojen luikerrellessa jaloissani. Säännöllisesti olemme todistaneet myös sammakkolammikoiden kurnuttavia kutujuhlia. Retkillä on toistunut sama tunne: olemme ajan hermolla, kevään reppuselässä.

Keikkuen se tulee, kevät. On kesäisiä pilkahduksia, on takatalvea – kuin mahlapisaroita puukon terällä. Suomalaisista kerätyn laajan mitta-aineiston mukaan huhtikuussa voimavarat kuluvat enemmän kuin muina kuukausina joulukuuta lukuun ottamatta. Palautumisen osuus unen ajasta on koko vuodenkierron vähäisintä.

Intensiivinen valo lietsoo hermovälittäjäaineiden tuotantoa. Ihminen vilkastuu ja kiinnostuu – ympäristöstään ja lajitovereistaan – liekö malttaa lepäämään, vaikka talvi sentään takana. Ei siitä ole kauaa, kun keväällä oltiin hyvin konkreettisesti heikkoina ja kuoltiin eniten.

”Retkillä on toistunut sama  tunne: olemme ajan hermolla,  kevään reppuselässä.”

Valon ohella elimistön hypotalamuksessa sijaitseva keskuskello tahdistuu ympäristön lämpötilasta. Aurinko signaloi lämpöä, mutta keväällä on usein koleaa. Kun kehon sensorit aistivat kylmyyttä ja valoa samanaikaisesti, kokee keskuskello niin sanottua ristivetoa. Se ikään kuin nykii eri suuntiin: vuoroin jätättää ja edistää vaikuttaen välillisesti kaikkiin elimiin.

Ei ihme, jos uuvuttaa tai mieli ailahtelee. Omanlaiselleen valon ja kylmyyden ristivedolle ovat alttiita puut, joiden puhkeavat lehdet ovat vaarassa jäätyä tai kyy, joka ei saa olla liian jähmeä hiirihaukan liidellessä taivaalla.

Älkäämme jättäytykö vain valon ja lämpötilan aikamerkkeihin, vaan tahdistukaamme myös luontohavainnoista. Ne ovat tuttuja askelmia, jotka kytkevät meidät aiempiin keväisiimme ja kaikkiin Suomenniemen keväisiin antaen vakaan rytmin, kronologian. Kevät voi olla vuodenajoista palkitsevin, kuten nuorella herppiharrastajalla.

Kevät kukkii ja laulaa aikamerkkejä, se kuhisee, kurnuttaa ja sähisee niitä. Mennään, poimitaan omamme!