Geopolitiikka on palannut taas osaksi kahvipöytien kuumia keskusteluja. Luonnontieteissä sen vastine on eliömaantiede. Tämä lajien levinneisyyksiä ja niihin vaikuttavia syitä tutkiva tieteenalani ei ehkä herätä yhtä voimakkaita tunteita, mutta ehkä sen pitäisi.

Maantieteellinen ajattelu on avain ymmärtää luonnon monimuotoisuutta ja sen tulevaisuutta. Maailma on täynnä luonnollisia leviämisesteitä. Valtameret, vuoristot, vuolaat virrat. Ne estävät geenivirtaa alueiden välillä, mutta samalla luovat pohjaa monimuotoisuudelle. Pitkien geologisten ajanjaksojen saatossa eristyneiden alueiden eliöstöt erikoistuvat ja erilaistuvat.

Luonto on kuitenkin myös mestari voittamaan leviämisen esteet. Luonnossa harva asia on mahdoton. Ja lähes mahdotonkin toteutuu, kun aikaa on riittävästi.

On lähes mahdotonta, että myrskyssä ajopuulla merelle ajautunut makien esiäiti selviäisi hengissä ja päätyisi Afrikan rannikolta lopulta Madagaskarin saarelle. Mutta näin on silti tapahtunut. Makien heimo on asuttanut saarta jo kymmeniä miljoonia
vuosia.

On lähes mahdotonta, että pohjoisella tundralla ilmaan pöllähtänyt sammalitiö kulkeutuisi ilmavirtojen mukana aina Etelämantereen saarille asti ja itäisi. Mutta näin on tapahtunut. Tunnemme lukuisia sammallajeja, jotka esiintyvät bipolaarisesti, eli molemmilla napa-alueilla.

”Luontoon rakennettu aita tai muuri on aina tragedia.”

Mutta nyt ihminen on kunnostautunut uusien leviämisesteiden liian nopeassa rakentamisessa. Yhdelle lajille leviämiseste on moottoritie, toiselle peltoaukea, kolmannelle piikkilanka.

Luontoon rakennettu aita tai muuri on aina tragedia. Eläinkunnan Romeo ja Julia, jossa vihamielisten sukujen sijaan lemmenhetken estääkin riista-aita.

Ympäristöministeriön vuosibudjetin verran varoja nielevä raja-aita Suomen ja Venäjän välille on taas yksi lisämuuri maailmaan. Aita on suunniteltu estämään erään tietyn eläinlajin liikkeet, mutta samalla se vaikuttaa lukuisiin muihin. Ehkä aidalle löytyy tässä hetkessä riittävät perusteet, mutta toivon, että sen luontohaitat aidosti arvioidaan ja minimoidaan.

Maantieteellinen ymmärrys on elintärkeää maailmassa, jossa ihminen samaan aikaan aitaa luonnon reservaatteihin, mutta myös pakottaa lajit liikkeelle muuttamalla ilmastoa ja tuhoamalla ympäristöä.

Katso maailmaa välillä eliömaantieteilijän silmin, se avartaa.