Suomen Luonto ja #muutos kouluttavat luonto- ja ympäristöaiheisiin perehtyneitä tutkijoita toimittajan työtapoihin.

Elokuun lehdessä tutustutaan haikaroihin, käydään katsomassa metsän ennallistamispolttoa, opiskellaan haperoita ja vieraillaan Ahvenanmaan vähemmän tunnetuilla retkikohteilla.

Keväisessä lehdessä tarkastellaan toukan muodonmuutosta perhosesta, kaivaudutaan maan alle kontiaisen perässä, kurkataan kompostiin ja kajakoidaan ihastelemaan Suomenlahden arktista lintumuuttoa.

Armottomuudesta puhuminen värittää suhteemme luontoon tummaksi. Lue tai kuuntele Riikka Kaihovaaran kolumni.

Suomen Luonnon toimituksessa käydään usein perusteellisia keskusteluja. Julkaisijana painaa vastuu – miten kertoa luonnosta niin, että lisäämme tietoa ja tätä kautta luonnon arvostusta, mutta emme aiheuta vahinkoa luonnolle?

Kesänumerossa tarkkaillaan haahkoja ja kasvien liikkeitä, tunnistetaan kovakuoriaisia ja autetaan pääskysiä ja apolloperhosia.

Toukokuun numerossa viihdytään puutarhassa ja seurataan rupikonnien ja tervapääskyjen kevättä.

Koronaepideamialla on monia vaikutuksia luontoon ja ympäristöön.

Elämme monella tapaa kuormittavaa poikkeusaikaa. Nyt jos koskaan on oleellista pitää huolta jaksamisesta. Tässä luonto voi olla suureksi avuksi.

Varhaiset kelttiläiset kristityt puhuivat ohuista paikoista, joissa raja kahden maailman välillä katoaa. Ne ovat paikkoja, joissa tuntuu häilyvän jotain erityislaatuista ja pyhää. Ohuissa paikoissa me saamme koskettaa tämän maailman takana olevaa, arkitodellisuuden takana avautuvaa runollista mysteeriä.

Varoitus. Tämä kolumni saattaa aiheuttaa aluksi outoa ja eskapistista kaukokaipuuta ja lopuksi lievää ahdistusta.

Talven mentyä on aika palata sinne missä järvi lainehtii, tähtitaivas upottaa ja metsänreunaa pilkuttaa sinivuokkojen sini.