Arvioiden mukaan 99 prosenttia maakotkista väistää tuulivoimaloita, eli vain prosentti linnuista törmää voimaloihin. Se vaikuttaa vähäiseltä, mutta toisaalta kotka alkaa pesiä vasta neljä–viisivuotiaana ja saa kerrallaan vain kaksi munaa. Se siis lisääntyy hitaasti, mikä tekee aikuisista linnuista arvokkaita lajin tulevaisuuden turvaamiselle.

Maakotkan muutkin ominaisuudet tekevät siitä herkän tuulivoiman haittavaikutuksille. Maakotka karttaa ihmisasutusta ja se on erämainen laji.

90 prosenttia maakotkista elää Lapissa, toiseksi eniten niitä on Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla, samoilla seuduilla jonne on suuret paineet tuulivoiman lisärakentamiselle.

Populaatiomallinnuksen avulla on arvioitu, että jos Suomen noin 400 maakotkareviirillä kuolee vuosittain 20 emoa, kotkien määrä kääntyy laskuun. Siten voimaloiden sijoittelussa tulee olla huolellinen. Voimalarakentamista ei voida lisätä loputtomasti, jos luontoarvoja halutaan säilyttää.

Suomen tuulivoimayhdistyksen mukaan toukokuussa 2023 Pohjois-Pohjanmaalle oli suunnitteilla 4000 uutta tuulivoimalaa ja naapurimaakuntiin Pohjanmaalle, Keski-Pohjanmaalle ja Kainuuseen yli 2200 lisää. Jos voimalat sijoitellaan huolellisesti, esimerkiksi maakotkaa ajatellen, suurempi osuus voimalahankkeista voidaan toteuttaa.

”Pitää katsoa kokonaisuutta”, tähdentää maankäytön erityisasiantuntija Hannu Tikkanen Metsähallituksesta. Hän on pohtinut maakotkareviirien ja tuulivoiman yhteensovittamista monelta kantilta: yva-arviota tekevänä konsulttina, Metsähallituksen erityisasiantuntijana ja Oulun yliopiston väitöskirjatutkijana.

Kokonaisuudella Tikkanen tarkoittaa sitä, kuinka paljon ja kuinka lähelle kotkareviirin ydintä voimaloita voidaan rakentaa, ilman että yhteisvaikutukset kasvavat merkittäviksi.

Gps-lähetinten avulla on tutkittu kuinka suuri maakotkien saalistusreviiri on. Puolet lentoajastaan kotka viettää neljän–viiden kilometrin etäisyydellä pesästä, joka on määritelty reviirin ytimeksi. Koko reviiri, jolla kotka liitelee 95 prosenttia lentoajasta, ulottuu keskimäärin 12,5 kilometrin päähän pesästä.

Kun arvioidaan tuulivoiman aiheuttamaa kokonaisriskiä, otetaan huomioon kaikkien voimaloiden etäisyys ja määrä koko reviirillä. Kokonaistörmäysriski on kotkalle sama joko pienellä määrällä voimaloita lähellä reviirin ydintä, tai suuremmalla määrällä voimaloita kauempana reviirin ytimestä. Siten sijoittamalla voimalat kauaksi reviirin ytimestä niitä voidaan rakentaa enemmän ilman, että kotkien kuolleisuusriski kasvaa.

Tikkasen mukaan voimalarakentaminen kannattaakin aluksi suunnata alueille, missä voimalat eivät häiritse kotkia. Ydinreviirille, jolla lentotiheys on suuruusluokaltaan kymmenkertainen, laajoja tuulivoimahankkeita ei tulisi sijoittaa lainkaan.

”Se on pitkässä juoksussa myös tuulivoima-alan etu”, Tikkanen sanoo.

Lue lisää tuulivoiman luontovaikutuksista tammikuun Suomen Luonnosta! Lehti ilmestyy 18. tammikuuta.