Laikalle on tehty perinpohjainen ruumiinavaus, jonka perusteella kuolinsyyksi todettiin suurella todennäköisyydellä osuma sähkölankoihin.

Satelliittikurki löytyi kuolleena Outokummusta 21. huhtikuuta. Lintu lähetettiin Ouluun Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikön tutkittavaksi.

Ruumiinavauksessa selvisi, että Laikalla oli runsaasti sisäisiä vammoja. Muun muassa sen maksassa oli repeämiä ja keuhkoissa nestettä ja verenvuotoa. Vammat olivat johtaneet vakavaan sisäiseen verenvuotoon. Myös luut olivat vaurioituneet: kumpikin rintalastasta olkaluun tyveen kulkeva korppiluu oli poikki, samoin toinen lapaluu. Vammat viittaavat kovaan törmäykseen.

Biologi Petri Suorsa kertoo, että sähkölankoihin osuminen on pitkäikäiselle kurjelle yleinen kuolinsyy. Ruumiinavauksen perusteella Laika oli terve ja hyväkuntoinen, eikä muuta selittävää tekijää kuolemalle ollut. Sen löytöpaikalla kulkevat sähkölangat puoltavat myös tulkintaa.

Samalla kävi ilmi, että lintu oli koiras, toisin kuin rengastajat olivat sen mittojen perusteella arvioineet.

Linnun löytänyt rengastaja Ilari Soppela kertoo olevansa tiedoista harmissaan, mutta myös huojentunut. Raportti laittaa pisteen kuolinsyyn spekuloinnille, eikä tapauksessa tarvitse epäillä rikosta. Päällepäin lintu näytti lähes vahingoittumattomalta, minkä vuoksi moni Suomen Luonnon sosiaalisessa mediassa arveli linnun haavoittuneen ampumisen seurauksena.

Ruokaviraston tutkimuksessa höyhenten alta paljastui viiltohaava, joka oli todennäköisesti syntynyt osumasta sähkölankaan.

Soppela oli rengastaja Inga Kujalan kanssa etsimässä Laikaa juuri kun lintu osui lankoihin.

”Kuulimme, kun kurjet lähtivät lentoon. Voi olla, että kuulimme sen hetken, kun se tärähti lankoihin.”

Hän kertoo, että Laikan kaltainen satelliittikurki on rengastajalle erityistapaus.

”Olemme pystyneet oikeasti seuraamaan kaikkia sen liikkeitä, ja sillä oli myös nimi. Tällaiset linnut, joita näkee vuosia ja tietää ja muka tunteekin vähän, niin kyllä se harmittaa enemmän.”

Petri Suorsa kertoo, että Häröliinan kohtalo voi hyvinkin olla sama kuin Laikan. Sen paikannin ei ole lähettänyt tietoja enää huhtikuun puolivälin jälkeen.

Laikan paikannin toimi yhä törmäyksen jälkeen, mutta usein sähkölankoihin törmäävä iso lintu osuu useampaan lankaan samanaikaisesti, mikä aiheuttaa voimakkaan sähköiskun ja voi hajottaa paikantimen.

On myös mahdollista, että Häröliina on vielä elossa. Paikannin on voinut mennä epäkuntoon tai murtua irti ja pudota veteen, mistä se ei yhdisty verkkoon. Lintu on saattanut lentää itärajan taakse heikon kuuluvuuden alueelle ja jäädä sinne pesimään.

Ajan kuluessa on yhä epätodennäköisempää, että lintu olisi katvealueessa. Vaikka Häröliina on poikennut Venäjän puolella aiemminkin, kurjet ovat tähän asti palanneet syntymäpaikkansa tuntumaan. Luultavampaa siis on, että vähintäänkin paikantimelle on käynyt köpelösti.

”Jos ei syksylläkään mitään tule, niin se on jo pomminvarmaa, mutta on se nytkin aika varmaa”, Suorsa kommentoi.

Mikäli Häröliina on yhä elossa, se voidaan vielä tunnistaa värirenkaidensa perusteella.

Suomen Luonnon kartalla on yhä kaksi kurkea, noin kolmivuotias Harmaa ja vuotta nuorempi Sola. Harmaa kierteli Pohjois-Pohjanmaalla, mutta on nyt palannut jälleen lähelle synnyinseutuaan Outokumpua. Kiertelyn perusteella Harmaa ei ole aikeissa perustaa pesimäreviiriä.

Solakin on ensin kierrellyt laajasti ja palannut sitten Pohjois-Karjalaan. Kurki oli käynyt aivan syntymäreviirillään Solanlammella, jonka mukaan se on nimetty.

”Näytti siltä, että on äitiä ikävä”, Suorsa vitsailee.

Kurkiseuranta jää kesätauolle ja alkaa jälleen syksyllä, kun kurjet valmistautuvat seuraavaan muuttomatkaan. Lue kaikki kurkiseurantajutut täältä >>