Kuu oli entisajan kalenteri
Vielä noin sata vuotta sitten Kuuta ja sen vaiheita seurattiin tarkkaan ja ajoitettiin töitä sen mukaan. Kuva: Markus Sirkka
Kuu rytmittää paitsi luontoa myös ihmisten elämää. Etenkin vanhassa kansanperinteessä on paljon viittauksia Kuuhun ja sen vaiheisiin, jotka antoivat merkin erilaisten puuhien ja puhdetöiden tekemiseen.
Kun arkea pyöritettiin luonnon valossa ja illan hämäryyttä valaisi vain kynttilä tai päre, olivat myös yölliset luonnon valon lähteet tarkassa tarkastelussa. Tähtitaivaan ja Kuun liikkeet merkittiin monessa tuvassa tarkasti ylös ja niistä seurattiin ajan kulkua. Aurinko oli kello, mutta Kuu oli taivaallinen kalenteri.
Kuun vaiheen mukaan ajoitettiin muun muassa kalanpyytäminen. Kalanpyydysten materiaalit piti kerätä ja valmistaa kasvavan Kuun aikaan. Se oli myös paras aika pyydysten laskulle veteen. (Lainaukset kirjasta Alakuu ja yläkuu.)
”Onki on tehtävä etelätuulella, sitten sillä saa hyvin kaloja.”
”Kun keväällä jäiden lähdön jälkeen ensimmäisellä pohjatuulella ja yläkuulla kastelee nuotan järvessä ja panee sen kuivumaan, perän sitä rantaa kohden, johon jäät sulivat, niin sillä saa paljon kaloja.”
Myös kotitalouspuuhiin haettiin aikamerkkiä taivasta tähyillen. Esimerkiksi leipominen:
”Leipominen on aina asetettava alkukuuhun; silloin tehdyt leivät eivät homehdu ja muutenkin menestyvät paremmin.”
Ja samoin villan käsittelyyn ja pyykinpesuun:
”Kangas, sukkalankain kehruu, karttaminen ja kutominen kun alotetaan yläkuulla (uuden kuun aikana), niin ei syö koi.”
”Yläkuulla keritään lampaat.”
”Pyykkiä pitää pestä loppupuolella taivaallista kuuta. Lika lähtee alakuulla paremmin kuin yläkuulla. Pyykistä tulee puhdasta.”
Siivoaminen ajoitettiin alakuun viimeisille päiville, sillä ne olivat niin sanottuja kuivia päiviä. Kaikki, mitä tuolloin tehtiin väheni, kuoli ja hävisi. Siivotessa koetettiin hävittää syöpäläisiä kuten lutikoita.
”Jos luteita tappaa loppukuulla, niin ne katoavat, vaan jos alkukuulla, niin ne sikiävät ja lisääntyvät.”
Kukkien, puiden ja pensaiden paras istutusaika oli kasvava kuu eli yläkuu. Myös kukkien mullan vaihto ajoitettiin yläkuulle.
”Yläkuulla vaihdetaan multa, otetaan pistokkaat ja istutetaan kukkaset.”
Jopa hiustenleikkuun ja kynsienleikkuun ajankohtaan vaikutti Kuu.
”Jos tukan leikkaa alkukuussa, se kasvaa hyvin.”
”Jos leikkaa alakuulla kynnet, ne eivät kasva.”
Peltotöissä Kuu toimi kalenterina ja jakoi työt seuraavasti: Maanpäällisiä kasveja kuten viljaa kylvettiin yläkuulla ja maan alla kasvavia kasveja kuten juureksia alakuulla. Puolilta päivin ja kesäpäiväntasauksen aikaan juhannuksena ei kylvetty tai istutettu mitään, sillä tuolloin ”päivä seisoi” ja kasvun oletettiin olevan pysähdyksissä.
”Jos yläkuulla istuttaa perunan niin kasvaa vartta, mutta alakuulla mukuloita.”
”Peruna pitää yläkuuhun nostaa ettei talvella pilaannu.”
Myös puiden kaatoon ja rakentamiseen haettiin onnistunutta lopputulosta ajoittamalla toimet Kuun mukaan.
”Havupuun rangat ja halot ovat hakattavat alkukuuhun, niin paremmin lämmittävät ja tulee enämmin tuhkaa.”
”Lehtipuu on on kaadettava loppukuulla, että se kuivuu hyvin.”
”Parhaana rakennuspuuna pidettiin mäntyä, joka kaadettiin tammikuussa yläkuun aikaan.”
Ja tietenkin Kuu antoi nuotit myös saunan kiukaan tekoon:
”Saunan kiuas on tehtävä yläkuulla, silloin se tulee hyvälöylyinen, alakuulla tehty on tikulöylyinen.”
Sanasto:
alkukuu = kasvavan kuun alkupäivät
yläkuu, nouseva kuu = kasvava kuu
alakuu, laskeva kuu = vähenevä kuu
loppukuu = vähenevän kuun viimeiset päivät
Lähde ja lisätietoja:
Anne Pöyhönen: Yläkuu ja alakuu. Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä, Yläkuu Kustannus 2018.
