Koko maassa aina Lapin järviä myöten pesivällä harmaalokilla pyyhkii hyvin. Kaatopaikoilla viihtyvän lajin kanta runsastui roimasti 1970–1990-luvuilla, ja sen arvioidaan olevan noin 30 000 paria. Harmaalokki pesii yhdyskunnissa tai yksittäispareina. Sekin on kaupungistunut kuten kalalokkikin, joten pesän saattaa löytää vaikka kerrostalon katolta.

Harmaalokki (Larus argentatus)
Koko: Pituus 55–60 senttiä, siipien kärkiväli 120–150 senttiä, paino 600–1700 grammaa.
Pesä: Avoimesti luodolla, suurella kivellä tai suolla mättäällä.
Pesiminen: Munii huhtikuun lopulta alkaen kolme munaa.
Levinneisyys: Merialueilla ja suurilla järvillä Lappiin saakka.
Talvehtiminen: Itämeren rannikolla, Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Leutoina talvina osa talvehtii Suomessa.
Ravinto: Kaikkiruokainen.
Ääni: Komeasti kaklattava.
Tuntomerkit: Keltainen silmä, keltainen nokka, jonka kärjen alareunassa punainen täplä, punertavat jalat, mustat siivenkärjet.