Hiiripöllö on Suomessa pohjoinen pöllölaji, jonka vakituisinta aluetta ovat Lappi, Peräpohjola, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Pesimäseudut vaihtelevat rajusti vuodesta toiseen myyräkantojen mukaan. Myyräkatojen aikaan hiiripöllöjä vaeltaa myös Etelä- ja Keski-Suomeen, mihin ne voivat jäädä vuodeksi tai pariksi pesimään, jos siellä riittää ruokaa. Hiiripöllö suosii syrjäseutujen harvapuisia ja aukkoisia mäntymetsiä, hakkuuaukeita, suonreunoja, tunturikoivikoita ja kylänlaiteita. Pesä on useimmiten kelon tai muun kuolleen puun avarassa onkalossa, joskus suuriaukkoisessa pöntössäkin.

Hiiripöllö on haukkamaisen pitkäpyrstöinen, solakka pöllö. Se on päältä valkotäpläisen tummanruskea ja alta poikkiraitaisen valkoinen. Keltaiset silmät tuijottavat tuimasti valkoisesta naamasta.

Hiiripöllön soidinääni on nopeaa pulinaa ”ululululu…”, joka voi välillä hieman nousta ja laskea. Äänisarja kestää 7–9 sekuntia. Varoitusääni on haukkamaisen kimittävä ”kik-kik…”, poikasten kerjuuääni sihahtava ”psiieh”.

Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).

Ääni: Lauri Hallikainen

hiiripöllölinnun ääniluonnonäänipöllöt

Joululahjaksi hetkiä ja retkiä luonnossa!

Kuksa sekä lehti käteen ja luontoon: Suomen Luonto -lehti johdattaa seikkailuun ja metsän siimekseen piilotetun tiedon äärelle.

Joulutarjous: lehti+digi vuodeksi 63,50 €