Lahna vai pasuri? Tunnista kalat
Kuva: Jouni Tikkanen
Pintavesien lämpötila on kohonnut Oulu–Kajaani-linjan eteläpuolella monin paikoin jo 16–20 asteeseen. Pasurin ja lahnan kutu on siis käynnissä.
Pasuri kutee alkukesästä kasvillisuuden suojissa, kun vesi on 17–19-asteista. Lahnoja on puolestaan kolmea eri kantaa, joista varhaisimmat eli kirsilahnat ovat kuteneet jo toukokuussa. Myös lahnan kutu tapahtuu veden lämmettyä 16–18 asteeseen, ja niin sanotut lehtilahnat ovat kutuvuorossa nyt. Viimeisenä vuoroon tulevat ns. ukonlahnat juhannuksen aikaan.
Pasurin ja pienen lahnan erottaminen voi olla joskus vaikeaa. Helpoimmin lajit on erottaa laskemalla kylkiviivan suomut ja peräevän ruodot.
Lahnan silmä on myös pienempi suhteessa pään kokoon: silmän etureunan etäisyys kuonon kärjestä on suurempi kuin silmän halkaisija. Pasurin silmä on puolestaan yhtä kaukana kuonon kärjestä kuin silmän halkaisija on.
Lahna
Abramis brama
Koko: Suomessa paino tavallisesti 0,3–1,5 kiloa, mutta jopa 7,53-kiloinen saaliskala tunnetaan. Pituus tav. < 45 cm.
Tuntomerkit: Litteä, korkea, kyömynenäinen särkikala. Pitkässä peräevässä 26–30 ruotoa (pasurilla 22–26 ja sulkavalla 37–46), kylkiviivalla 46–60 suomua (pasurilla 43–46 ja sulkavalla 65–75). Suu avautuu alaspäin ja venyy torveksi. Kellertävä silmä, ja varsinkin vanhemmiten usein messinginhohtoiset kyljet. Evät eivät koskaan punerra.
Elinympäristö: Viihtyy parhaiten puhdasvetisissä järvissä, merenlahdissa ja hidasvirtaisissa joen suvannoissa, ja kasvaa niissä suurimpiin mittoihin. Suosii matalia, vesikasvillisuuden peittämiä rantoja. Veden rehevöityessä kasvu hidastuu.
Levinneisyys: Maan etelärannikolta Kemin, Kemijärven ja Kuusamon korkeudelle saakka.
Ravinto: Selkärangattomat pohjaeläimet, kuten äyriäiset, simpukat ja kotilot, mutta etenkin revevöityneissä vesissä myös vesikasvit. Poikasena eläinplankton.
Elintavat: Liikkuu saalistaessaan parvissa. Imee pohjaeläimiä torvimaisella suullaan useiden senttien syvyydestä pohjasta ja puhaltaa liejun ja muun syötäväksi kelpaamattoman aineksen sitten pois. Tämän vuoksi voi samentaa vesiä.
Lisääntyminen: Mataloilla kasvillisuusrannoilla touko–heinäkuussa. Kutuhuipun aikaan veden lämpö 16–18 astetta. Mäti hyvin takertuvaa ja pienirakeista (1,6–1,8 mm). Poikaset kuoriutuvat noin puolentoista viikon kuluttua ja viettävät ensimmäisen vuoden vesikasvien seassa.
Samannäköisiä lajeja: pasuri ja sulkava
Lähteitä: Suomen Kalat (Nemo 2015)
Kuvitus: Sakke Yrjölä
Pasuri
Blicca bjoerkna
Koko: Pituus tavallisesti < 20 senttiä, paino 50–300 g. Virallinen Suomen ennätys 868 grammaa, mutta jopa 913-grammainen kala on ilmoitettu.
Tuntomerkit: Litteä, varsin korkeaprofiilinen särkikala. Vaalea, pään kokoon nähden suuri silmä, jonka halkaisija kutakuinkin yhtä suuri kuin sen etureunan etäisyys kuonon kärjestä. Pienenä sekoitettavissa lahnaan, mutta lajit erottaa kylkiviivan suomujen määrän 43–46 (lahnalla 46–60) ja peräevän ruotojen 22–26 (lahnalla 26–30) avulla. Lahnalla ei myöskään punertavia rintaeviä. Sulkavasta helppo erottaa pitkän peräevän ruotojen perusteella.
Elinympäristö: Rehevien järvien sekä merenlahtien ja laiskasti virtaavien jokien kala (huom. erona lahnaan). Yleistynyt saaristossa mitä ilmeisimmin juuri Itämeren rehevöitymisen myötä. Viihtyy rantakasvillisuuden lomassa.
Levinneisyys: Etupäässä Joensuu–Vaasa-linjan eteläpuolella.
Ravinto: Syö pohjan selkärangattomia eläimiä suoraan pinnalta ja vesikasvien päältä (huom. ero lahnaan). Nuorena eläinplanktonin syöjä.
Elintavat: Parvikala, joka viihtyy kesäaikaan matalassa vedessä vesikasvillisuuden suojissa.
Lisääntyminen: Kutu kesä–heinäkuussa matalilla kasvillisuusrannoilla, kun veden lämpö saavuttaa 17–19 astetta.
Samannäköisiä lajeja: lahna, sulkava
Lähteitä: Suomen Kalat (Nemo 2015)