Mikä on suomalaisin lintulaji? Tätä voi selvittää arvioimalla linnun osuutta lajin maailmankannasta. Ruotsissa asiaa tutki Vår Fågelvärld -lehti, ja siellä kurki nousi ykköseksi. Kakkossijan sai metso.

Suomen Luonto selvitti Suomen tilanteen. Ykkössijan vei kahlaajalintu jänkäsirriäinen, jonka kannasta laskutavan mukaan kolmanneksesta noin puoleen pesii maassamme. On tiedetty, että lajin läntisen alalajin kannasta suurin osa elää Suomessa. Kun itäistä sibirica-alalajia on nykytiedon mukaan vain 30 000 yksilöä, lajin maailmankantakin on niin pieni, että koko lajikin keskittyy Suomeen.

Itäisen sibirica-alalajin jänkäsirriäinen Mongoliassa. Itäisen alalajin kanta on vielä pienempi kuin läntisen. Kun läntinen alalaji on keskittynyt Suomeen, niin sama koskee koko lajia. Kuva Ari Seppä / Vastavalo

Onnittelemme pientä sirriäistä, jonka rengastajista kerroimme viime lehdessämme. Laji on koko Euroopassa uhanalainen. Suomessa on noin 18 000 jänkäsirriäispariskuntaa, ja ilmeisesti koko maailmassa vain 40 000–50 000 paria. Suomen lintuseurantojen laskennoista vastaava Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä museosta pitää arvioita nykytiedoin suuruusluokaltaan oikeina.

Jänkäsirriäinen on siten maailman suomalaisin lintu. Niin on sanottu aiemmin mustaselkäisestä selkälokista, jonka noin 16 000 parin maailmankannasta ehkä 40 prosenttia pesii Suomessa.

Mustaselkäinen selkälokki Larus fuscus fuscus  on kuitenkin selkälokin alalaji eikä laji, ja selkälokin toista alalajia pesii esimerkiksi Hollannissa ja Britanniassa sadantuhannen parin verran (ja Ruotsissakin 10 000 paria). Ja voittaisi jänkäsirriäinen alalajikamppailunkin, sillä sen eurooppalaisen alalajin Calidris falcinellus falcinellus kannasta pesii Suomessa nykyitiedoin peräti kaksi kolmannesta.

Ruotsin listalla jänkäsirriäinen päätyi neljänneksi. Meillä se on ykkösenä aivan omaa luokkaansa.

Siitä seuraavaksi eniten Suomea suosivan lajin tunnistaminen on vaikeaa, sillä useista lajeista reilu kymmenys näyttää pesivän Suomessa. Maamme on erityisesti kosteikkojen ja vesistöjen lintujen suosikki.

Kurki, kuovi, laulujoutsen, liro, pilkkasiipi, tukkakoskelo, tavi sekä ehkä mustaviklo kilvoittelevat sirriäisen jälkeen seuraavista sijoista. Metsälinnuista joukkoon yltää Suomen listalla ainokaisena metso.

Mahdollinen Suomen listan kakkonen on kurki, Ruotsin ykkönen. Kurkia pesii maassamme noin 45 000 paria eli 90 000 pesivää yksilöä. Kurkien maailmankantana on pidetty noin puolta miljoonaa yksilöä, joskin uusin Wetlands Internationalin arvio on yli 0,7 miljoonaa.

Kurjesta kuten joutsenestakin on vaikea määrittää juuri pesivien yksilöiden määrää, sillä laskennat tehdään osin talvimailla. Euroopan aikuisten kurkien määräksi on arvioitu noin 360 000 ja laulujoutsenten 80 000.

Noin neljännes näiden lintumaailman karismaattisimpiin kuuluvien lajien Euroopan kannasta pesii siten Suomessa – ja maailmankin kurjista ja joutsenista siis yli kymmenys, kurjella ehkä 15–18 prosentin osuus.

Myös maailman kuoveista hämmästyttävä osuus pesii Suomessa. Kuovien maaailmankanta on vain miljoonan yksilön luokkaa, ja Suomessa kuoveja oli viime arvioinnissa 170 000 yksilöä. Tästä on laskettavissa, että kuovi saattaa olla yhtä vahvoilla kuin kurki.

Maailman metsoistakin yli kymmenys rymistelee maassamme. Myös isokäpylintu voi runsaina vuosinaan päästä yli kymmenen prosentin.

Monen lajin maailmankantaa on vaikea tietää, sillä Venäjän lintumäärät tunnetaan heikosti. Jänkäsirriäisen itäisen alalajin kanta on arvioitu Aasiassa ja Australiassa talvehtivien lintujen perusteella.

Suomessa kymmenykseen ylsi enemmän lajeja kuin Ruotsissa. Tämä kertoo Suomesta maana, jonka linturikkaus on maailmankin lintuelolle tärkeä.

Mielenkiintoista Ruotsin kymmenyksen ylittäjiä ovat harmaalokki ja isohaarahaukka, sillä näistä Eurooppaan keskittyneistä lajeista isohaarahaukka ei pesi lainkaan Suomessa, ja harmaalokkeja on meillä vain kolmannes Ruotsin määrästä. Ruotsi on myös merihanhien suurmaa. Esimerkiksi kuoveja on sen sijaan Ruotsissa vain murto-osa Suomen määrästä.

Yhteistä Suomelle ja Ruotsille on asema vesilintujen maailmanluokan suosikkeina.

Käytimme laskelmissamme BirdLife Internationalin ja Wetlands Internationalin arvioita maailman lintukannoista. Suomen kannat ovat Aleksi Lehikoisen ym. artikkelista Linnut-vuosikirjassa 2018. Nämä kannat perustuvat Euroopan unionia varten kaikissa jäsenmaissa tehtyyn vuosien 2013–2018 arvioon. Tämä on  laajennettu versio Suomen Luonto 4/2024 ilmestyneestä uutisesta, jonka luettelosta kuovi oli epähuomiossa jäänyt pois.

Luomuksen yli-intendentti Aleksi Lehikoinen: ”Meillä on suuri vastuu näistä lintukannoista”

Aleksi Lehikoinen. Kuva: Mari Pihlajaniemi

◀ Jänkäsirriäisen runsaus kertoo Suomesta ja vastuusta

Se on märkien ja laajojen soiden laji, ja meillä on vielä Pohjois-Suomessa laajoja yhtenäisiä suoalueita. Ruotsissa ja Luoteis-Venäjällä samoilla leveysasteilla on enemmän vuoristoa. Suomella on erityisvastuu tällaisten alueiden säilymiselle, ja edelleenkään osaa näistä pesimäalueista ei ole suojeltu tai ne ovat muuten uhattuina (mm. Viiankiaapa). Jänkäsirriäisen esiintymisalue on supistunut eteläreunalta, ja ojitettujen soiden ennallistamisella voitaisiin parantaa lajin elinoloja Lapissa.

◀ Yli kymmenesosa laulu-joutsenista voi olla Suomessa

Kyllä se voi hyvin pitää paikkansa. Vaikka Venäjällä on laajalti sopivaa pesimäaluetta, niin laulujoutsenten ja kurkien metsästys lienee yleistä sekä Venäjällä että Venäjän eteläpuoleisilla alueilla joilla laji talvehtii. Turvallinen pesimäalue, muuttoreitti ja talvehtimis­alue ovat tärkeitä. Suomessa on paljon vesistöjä, kosteikkoja ja soita, jotka ovat sopivia ympäristöjä näille meillä erityisen runsaille lajeille.

◀ Luontokato on pysäytettävä

Suomen tulee kantaa vastuu näiden lajien kantojen ja ennen kaikkea elinympäristöjen suojelusta ja ennallistamisesta. Tarvitaan varoja, jotta luontokato saadaan pysäytettyä ja käännettyä elpyvälle radalle.