Oikein harmaassa säässä tuli mieleeni kaunis muistuma viime kesään, oikeastaan kevääseen. Jaan tunnelman piristyksenä vähäisen valon aikaan. Ja muutaman päivän päästä valon väheneminen taittuu!

Osuin tutulla hienolla kattohaikaran pesäpaikalla huhtikuun alussa näkemään vanhaa haikarapariskuntaa. Pesää ehostettiin. Reviiri oli taas hallussa.Tähän Matsalunlahden lähellä Virossa olevaan reviiriin liittyy hieno jokivarsi kosteine niittyineen, ihanteellinen kattohaikaralle.

Meno pesällä oli kiihkeää. Muninta aloitetaan varhain, onhan hautomis- ja pesäpoikasaikakin pitkä ja syyskuun alkuun mennessä on oltava valmis jo muuttomatkalle. Sitä ennen on opittava lentämään ja uskallettava ylittää myös haikaroiden pelkäämä Välimeri, joka tosin tehdään edullisimmasta kapeikosta. Nyt ne ovat kaukana tästä harmaudesta, mutta tuntuu melkein yllättävältä, että haikaroiden paluuseen on enää runsas kolme kuukautta!

Kun Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna olemme opetelleet lintujen nimiä sukulaiskielellä, kattohaikaran vironkielinen nimi sopii hyvin tähän: valge toonekurg, suomeksi siis valkoinen tuonenkurki. Kurkistamme muutamalla kuvalla kattohaikaroiden pesimäpuuhiin!

kattohaikaralinturetkellä