Linturetkellä tapaa lintujen lisäksi myös suuren joukon muita eläimiä. Kun olen kertonut monista Galapagossaarten linnuista, on kokonaisuutta luonnollista vilkaista hiukan muidenkin osalta. Leguaanit, maa- ja merikilpikonnat sekä sisiliskotkin ovat Galapagossaarille luonteenomaisia ja kiinnostavia tuttavuuksia. Noin 90 prosenttia Galapagossaarten matelijalajeista elää vain näillä saarilla!

Galapagosin eri saarilla on tyypillisesti omat kilpikonnan alalajinsa, jotka ovat eläneet kauan toisistaan eristyksissä ja kehittyneet kunkin saaren elinolosuhteiden mukaan.

Erittäin piristävää oli myös saada silloin tällöin kameran eteen myös suurikokonen vesikilpikonnalaji.

Merikilpikonna on hyvinkin ketterä uimari.

Kilpikonnien panssarien muodot vaihtelevat eri saarilla.

Iguaanit ovat täällä kehittyneet ihmeelliseksi. Ne pärjäävät suolaisen veden pohjasta syömällään leväravinnolla ja sylkevät sieraimistaan suolat komeina suihkuina. Maalla muutoin elävä laji saa siis ravintonsa meren pohjasta. Hurjannäköinen merileguaani onkin ”kiltti” kasvissyöjä! Iguaanit ovat kärsineet vuonna 2001 sattuneen öljyonnettomuuden pitkän aikavälin seurauksista ja niiden kanta on laskenut merkittävästi.

Leguaanit nauttivat paahtavan kuuman ja karun maan kasvinosista. Aivan hirmuisen näköinen leguaanikaan ei ole oikeasti pelottava, päin vastoin sekin on herkkä kasvissyöjä.

Keltainen leguaani ei ole mikään hirmulisko sekään vaan herttainen kasvissyöjä.

Sisiliskon sukulaisille on ominaista, että niidenkin väri on kehittynyt kunkin saaren olosuhteitten mukaan sopivaksi suojaväriksi. Tyypillisiä ovat vulkaaniseen kallioperään ja sen rannoille sopivat sävyt; eri saarilta löytyi punertavia, vihertäviä, rusehtavia ja tutun ruskeanharmaita.

Sisiliskon sukulaiset elävät kallioilla ja rannoilla ja nauttivat hyönteisravinnosta mm. pyydystämällä kärpäsiä merileijonien turkilta.

Edit 5.12.2018: Tekstiin korjattu iguaanien ja leguaanien lajimääritystä.

GalapagosGalapagossaaretlinturetkellä