Vihervarpunen kuuluu muun muassa urpiaisen, hempon ja tiklin kanssa samaan Carduelis-lintusukuun. Pieniä, ketteriä, värikkäitä, vilkkaita lintuja, jotka hyvinä vuosina muodostavat satapäisiäkin parvia sopivilla ruokailupaikoilla. Parvet poukkoilevat aaltomaisesti. Venähtävä vihellys ja vihellysten pieni kuoro paljastavat parven vihervarpusiksi tai ainakin, että vihervarpusiakin on joukossa. Virossa vihervarpunen on saanut äänestään hauskan luonnonääntä kuvailevan nimen: siisike.

Kuvassa edessa vasemmalla on kellanvihreä koirasvihervarpunen ja oikealla vieressä harmaampi naaraslintu. Taempana on sopivasti vertailuksi keltasirkku, joka on selvästi suurempi ja sen värit ovat keltainen ja punaruskea. Molemmat lintulajit käyvät myös ruokintapaikoilla ja lintulaudalla.

 
Vihervarpunen pesii havupuuvaltaisissa metsissä aina Tunturi-Lapin rajoille saakka. Sen pesä on useimmiten kuusessa. Joskus vihervarpusia tuntuu olevan runsaasti. Kanta on myös vahvistunut viime vuosikymmeninä. Toisinaan vihervarpuset taas vaikuttavat olevan urpiaisten tapaan melkein kateissa, erityisesti jos puiden siemenet ovat vähissä. Muuttokin on oikukas. Ja joinain hyvinä siemenvuosina vihervarpusparvia jää myös talvehtimaan.

Koivuissa tai tervalepissä ruokaillessaan vihervarpuset tuntuvat olevan vähän urpiaisia hiljaisempia. Syksyisissä puutarhoissa mm. kanadantuijan siemenet ovat vihervarpusten suosiossa. Pieni vihervarpunen on paitsi kesäisen havumetsän, joskus myös talvisen linturetken hauska tuttavuus.