Monen linnun laulu tai jokin muu ääni antaa vihjeen sen nimestä. Hienosti sanottuna kyse on onomatopoeettisesta, ääntä jäljittelevästä nimestä.

Muutamat linnut kertovat nimensä suoraan: Alli laulaa muuttoparvessaan tai tunturijärvellä upean tunnelmallisesti aa-aa-aalli ja hietikolla piipertävä tylli sanoo tyyi-tyyi. Kuikka ja kuovi ovat kaikille tuttuja. Soilla soidintavan kahlaajan identiteetti ei jää epäselväksi: liro-liro-liro…

Kuusikoissa tiputtelee pitkälle kesään tynnyrilintu, jonka nimi on sittemmin muutettu tiltaltiksi: tilt-talt-talt-tilt… Juuri kosteassa, vanhassa kuusikossa linnun ääni pääsee omimmilleen; se saa lisää kellarimaista kaikua. Kiinnostavaa on, että tiltaltti sanoo nimensä myös saksaksi, Zilpzalp, ja englanniksi, Chiffchaff. Koristeellinen tikli kertoo samaan tapaan, kuka on: didl-lit, didl-lit.

Korpin korp kajahtaa erämaissa, naakan pinkeä njiak taajamissa ja huuhkajan jyhkeä uu-hu kallioseuduilla. Kehrääjän rukki surisee somasti mäntykankailla ja kuhankeittäjä kertoo, mitä on valmistumassa kattilassa. Härkälinnun mylvintä on tuttu lintujärviltä. Taivaanvuohi mäkättää lennossa pyrstösulillaan.

Käki on kiinnostava kahdessakin mielessä: kuk-kuu on äänistä tunnetumpi, mutta välillä sen jälkeen kuuluu kova kähinä: kuka-käki. On arveltu, että käki olisi siitä saanut tämän kielellisesti omaperäisen nimensä. Sillä on vastineita myös lähisukukielissämme kuten saamessa, virossa, vatjassa ja vepsässä.

linnun äänilintu

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!