Luonto nyt: Myrkyllinen hämähäkki leviää Suomessa – tulokaslaji hyötyy lämpenevästä ilmastosta
Piikkipihdikin leviämistä auttaa todennäköisesti lisääntynyt kuivuus.
Ilmaston lämpeneminen tuo meille jatkuvasti uusia lajeja, jotka eivät ole aiemmin selvinneet kylmistä talvistamme. Hämähäkkien osalta yksi tällainen esimerkki on piikkipihdikki (Cheiracanthium punctorium), josta ensimmäinen havainto tehtiin Seilin saarella vuonna 2022.
Sittemmin lajia on löytynyt muualta lounaissaaristosta ja -rannikolta. Vuoden 2026 loppukesästä laji löytyi jo Porkkalanniemestä. Se on tehnyt kohtalaisen hyppäyksen lähimmiltä havaintopaikoiltaan Hangon tietämiltä itään. Havaintoja lajista on ilmoitettu muun muassa luontoharrastajien iNaturalist-sovelluksessa sekä Suomen Lajitietokeskuksen sivuilla.
Lajin runsaimmat esiintymisalueet sijaitsevat Keski-Euroopassa, mutta pohjoisemmaksi leviäminen on pistetty merkille myös Ruotsissa, Saksassa ja Baltian maissa. Leviämistä on todennäköisesti edesauttanut lisääntynyt kuivuus.
Piikkipihdikki on yksi lajeista, jota hyötyvät ilmastonmuutoksesta. Pihdikit voivat levittäytyä kauaskin syntymäalueiltaan lentämällä. Poikaset laskevat ilmaan seittirihmoja ja nousevat ilmaan hyödyntämällä ilmakehän sähkövarauksia.
Kohtasitko piikkipihdikin? Muista ilmoittaa havaintosi!
Jos epäilet kohdanneesi piikkipihdikin, havainnot kannattaa tallettaa laji.fi:n tai iNaturalistin kautta kuvien kera, jotta leviämisestä saadaan tarkempaa ymmärrystä.
Piikkipihdikki viihtyy niityillä ja heinikoissa
Suomessa esiintyy neljä pihdikkilajia: piikkipihdikki, viherpihdikki (C. virescens), nauhapihdikki (C. erraticum) ja mutkapihdikki (C. oncognathum). Lajien erottaminen toisistaan ei ole aivan yksinkertaista.
Koirailla leukojen muoto tarjoaa tunnusmerkkejä. Naarailla tunnistus on syytä varmistaa vatsapuolella sijaitsevasta epigyynistä. Piikkipihdikin kohdalla suuri koko (ruumis jopa 15 millimetriä), tyypillinen väritys sekä takaruumiin sydänkuvion muoto antavat vihjeitä. Väritykset kuitenkin vaihtelevat jonkin verran.
Hankala erotettavuus voi selittää varmistettujen havaintojen vähäisyyttä. Toinen syy havaintojen hajanaisuuteen liittyy pihdikkien elintapoihin.
Hämähäkit ovat yöaktiivisia ja saalistavat hämärän laskeuduttua aktiivisesti liikkumalla erilaisia hyönteisiä ravinnokseen. Päivisin ne piileskelevät matalaan kasvillisuuteen kutomissaan tiheissä seittipussukoissa.
Tästä syystä hämähäkin päätyminen esimerkiksi hyönteisharrastajan haaviin on huomattavasti epätodennäköisempää kuin muiden hämähäkkien. Parhaiten pihdikkejä löytääkin etsimällä lämpimiltä ja kuivilta niityiltä ja heinikoista niiden tunnusomaisista seittipesistä.
Piikkipihdikki on muita pihdikkilajeja myrkyllisempi
Kolme muuta pihdikkilajiamme – viherpihdikki, nauhapihdikki ja mutkapihdikki – eivät ole erityisen myrkyllisiä, vaikka nekin voivat häirittäessä puraista sormenpäästä. Piikkipihdikin kohdalla tilanne on toisenlainen.
Keski-Euroopassa tehtyjen tutkimusten valossa piikkipihdikin myrkyllisyys on luokiteltu lääketieteellisesti merkittäväksi. Myrkky sisältää solutasolla vaikuttavia ja voimakkaan tulehdusreaktion laukaisevia aineosia.
Purema on usein erittäin kivulias, varsinkin suhteessa muiden meillä tai lähialueillamme esiintyvien hämähäkkilajien puremiin. Kipuasteikolla usein vertauksena käytetty ampiaisenpisto saattaa jäädä hieman pihdikin puremasta jälkeen. Joskus oireet voivat laajeta yleisoireiksi, kuten pahoinvoinniksi tai lieväksi kuumeeksi. Sveitsiläistutkimuksessa yksi tapaus vaati 12 tunnin sairaalaseurantaa esiintyneiden yleisoireiden vuoksi.
Pääsääntöisesti puremia saaneiden oireet jäävät lieviksi. Kiputuntemukset helpottavat yleensä muutamissa tunneissa, korkeintaan muutamissa päivissä. Italiassa dokumentoidussa tapauksessa sama hämähäkki puri sekä lasta että hänen isäänsä. Lapsella kipuoireet kestivät 3-4 päivää, mutta isällä kipu lakkasi kahden tunnin kuluessa.
Myrkylliset hämähäkkilajit Suomessa
Vaikka kaikki luonnonvaraiset hämähäkkilajimme, etupäässä Ahvenanmaalla elävää sektorikkia lukuunottamatta, ovat myrkyllisiä, on niiden merkitys ihmisten ollut vähäinen. Vain muutamilla lajeillamme on ylipäänsä riittävän suuret leuat ihon läpäisemiseen.
Suurimpien lajiemme, kuten rantahämähäkkien, varastosopikin ja isojen ristihämähäkkien puremat eivät nekään ole vaarallisia. Seurauksen on korkeintaan hetkellistä kipua ja lieviä iho-oireita.
Luonnontieteellisessä keskusmuseossa elävä museoruskokki tunnetaan ainoana lajina, joka voi teoriassa ja äärimmäisen harvinaisessa tapauksessa olla ihmiselle hengenvaarallinen. Käytännössä valtaosa puremista aiheuttaa vain paikallisen ihovaurion.
Kuolemantapaukset ovat maailmanlaajuisestikin erittäin harvinaisia ja koskettavat lähinnä riskiryhmiä kuten pieniä lapsia, iäkkäitä tai perussairaita ihmisiä.
Hämähäkkien puremat eivät ylipäänsä ole kovin yleisiä, sillä ne eivät pyri puremaan ihmistä tietoisesti. Puremalla ne käyttävät myrkkyvarastojaan, joka on tarkoitettu etupäässä saaliin tainnuttamiseen ja ravinnon sulattamiseen ennen syömistä. Yleisesti ottaen ainoastaan pesäänsä puolustava, puristuksiin joutunut tai muuten häiritty hämähäkki turvautuu puremiseen.
Lisää aiheesta: Myrkkyä, myrkkyä -sarjan 1. osa: Hämähäkit ja muut hämähäkkieläimet – Selkärangatonta menoa -blogi
Puremat ovat harvinaisia
Tutkimukset osoittavat myös, että puremat ovat hyvin harvinaisia ja tapahtuvat lähes poikkeuksetta vahingossa – esimerkiksi silloin, kun hämähäkki otetaan käteen tai se jää puristuksiin. Näin voi käydä, jos hämähäkki piileskelee puutarhatuolin käsinojan alapuolella, kuten italialaisessa tapauksessa.
Suomessa terveydenhuolto ei ole tottunut yhdistämään äkillisiä iho- tai yleisoireita hämähäkkeihin. Tämä voi aiheuttaa sekoitusvaaran esimerkiksi kyyn puremaan tai ampiaisten pistoon.
Vaikka terveydenhuollossa on vastaisuudessa syytä pitää myös hämähäkinpuremat mielessä oireiden aiheuttajana, tavalliselle luonnossa liikkujalle piikkipihdikki ei anna aihetta paniikkiin. Lajin leviämisestä huolimatta maamme luonto säilyy ihmiselle varsin turvallisena.
Piikkipihdikki
Koko: Naaras 10–15 mm, koiras 7,5–12 mm.
Ulkonäkö: Takaruumis vihreänkellertävä, sydänkuvio usein etuosastaan selvärajainen ja leveä, takaosastaan epäselvärajainen. Eturuumis punertava. Raajat karvaiset, etummaisin jalkapari huomattavan pitkä.
Elinympäristö: Paahteisen lämpimät niityt, kesantopellot ja heinikot.
Elintavat: Aktiivinen saalistaja, joka on vilkkaimmillaan illalla ja yöllä. Piileskelee päivisin tyypillisessä kasvin varren yläosaan kiinnitetyssä silkkipesässä. Parittelukausi alkaa alkukesällä, jolloin koiraat lähtevät aktiivisesti etsimään naaraita. Molemmat sukupuolet voivat paritella useita kertoja. Noin kaksi viikkoa parittelun jälkeen naaras kutoo korkeaan heinikkoon munapussin, jota se puolustaa aggressiivisesti vielä poikasten kuoriutumisen jälkeenkin. Kun poikaset jättävät pesänsä, ne hyödyntävät staattista sähköä leijaillakseen uusiin elinympäristöihin.
Levinneisyys: Levinnyt Suomeen 2020-luvulla. Esiintyy toistaiseksi Lounais-Suomessa, Naantalin ja Porkkalanniemen välisen linjan eteläpuolella.
Luokittelu: Kuuluu pihtihämähäkkien heimoon (Cheiracanthiidae).
Erityistä: Myrkyllisin Suomen luonnonvaraisista hämähäkkilajeista.
Jutussa käytetyt lähteet:
Varl, Tanja et al. “Yellow sac spider (Cheiracanthium punctorium) bites in Slovenia: case series and review.” Wiener klinische Wochenschrift vol. 129,17-18 (2017): 630-633. https://doi.org/10.1007/s00508-017-1217-8
Markus Gnädinger et al. “Swiss prospective study on spider bites.” Swiss Med Wkly. 2013 Aug. 25;143(3536):w13877. https://smw.ch/index.php/smw/article/view/1742
Papini, R. (2012). “Documented bites by a yellow sac spider (Cheiracanthium punctorium) in Italy: a case report.” Journal of Venomous Animals and Toxins including Tropical Diseases, 18(3), 349–354.https://doi.org/10.1590/S1678-91992012000300014
Lue myös:
Ampiaishämähäkki levittäytyy vauhdilla Suomeen – uusi tulokas sopeutuu viileään ilmastoomme
Syyskuun alun aamuna Vuosaaren jätemäen niityllä on verkko poikineen. Ne erottuvat selvästi seitteihin tarttuneen veden ansiosta. Monessa verkossa näkyy kauas ampiaismainen, keltamusta ja pullea hämähäkki. Tältä näyttää Suomeen kotiutunut uusi tulokas.
Toimittaja perusti kukkaniityn – seuraavana kesänä niityltä löytyi Suomelle uusi ampiainen
Euroopassa yleisiä paperiampiaisia on osattu odottaa Suomeen jo jonkin aikaa. Ne pääsivät kuitenkin yllättämään ryntäyksellään, sillä neljän vuoden aikana Suomeen on tullut jopa kolme uutta lajia.
Arkistojen aarteita: Hämähäkkien lentonäytös on ainutlaatuinen luonnonnäytelmä
Tiesitkö, että myös hämähäkit osaavat lentää? Suuren lentoonlähdön päivä hunnuttaa maan.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.