Mediavirrassa silmiini osui koskettava BBC:n juttu mustajalkakansan vanhimpiin kuuluvasta Laura Sitting Eagle:sta. Koronapandemian jatkuttua jo vuoden vanhin tunsi olonsa huonoksi. Lääkäri määritteli syyksi ahdistuksen. Laura oli pandemian keskellä huolissaan perheestään. Hän ymmärsi, että hänen piti saada tunne-, hengellinen, fyysinen ja psyykkinen minänsä tasapainoon.

Kansansa perinteiden mukaisesti hän päätti tehdä vaelluksen Iniskim Umaapiin. Kanadan Albertassa sijaitsevan heinikkoisen kukkulan huipulla on tarkasti paikoilleen asetelluista kivistä muodostuva medicine wheel, terveyden ja tietoisuuden kehä, jonka kivisäteiden sanotaan kuvaavan kuun vaiheita ja auringon liikkeitä. Tuulen tuivertamalla valtavien ruohotasankojen ympäröimällä kukkulalla mietiskely auttaa kokoamaan ajatuksia ja lataamaan henkisiä ja fyysisiä voimavaroja elämässä selviytymiseen. Aikaperspektiiviä antaa se, että Iniskim Umaapin kivikehä on lähes 5000 vuotta vanha, yhtä vanha kuin Englannin Stonehenge ja vanhempi kuin Egyptin pyramidit.

Luonnosta on haettu viisautta ja mielenrauhaa myös Suomessa. Meillä metsä on aina ollut paikka, jossa hiljentyä ja eheytyä, ja ylläpitää yhteyttä luontoon. Kristinuskon tullessa Pohjolaan tuhat vuotta sitten suomalaisten luontokeskeinen maailmankatsomus koettiin uhaksi, vaikka se arkisuudessaan ja vaatimattomuudessaan oli hyvin erilainen kuin suuret maailmanuskonnot. Tuon ajan kirkossa syvä luontoyhteys nähtiin pakanallisena. Mielikuva metsästä, maan korvesta, muuttui pelottavaksi petojen temmellys­kentäksi.

Maailma ja kirkko ovat sittemmin muuttuneet, ja moni suomalainen on palannut metsään etsimään henkisiä ja fyysisiä säikeitään ympäröivään luontoon. Se auttaa myös pandemian keskellä. Kun istuu metsässä suuren puun juurella ja pysähtyy kuuntelemaan, näkemään, haistamaan, tuntemaan ja kokemaan yhteyttä kanssaeliöihin, se todellakin auttaa asettamaan koronankin oikeaan mittakaavaan. On asioita jotka ovat ohikiitäviä, ja asioita jotka ovat ikiaikaisia.