Metsäliike osoitti 9. helmikuuta mieltään Aalistuntureiden hakkuita vastaan maa- ja metsätalousministeriön edessä. Paikalla oli Suomen Luonnon arvion mukaan yli sata henkeä. Mielenosoitus sujui rauhallisesti ja siellä kuultiin musiikkia ja puheita.

Metsäliikkessä on mukana Elokapinan, Luonto-Liiton ja Greenpeacen metsäaktivisteja sekä yksityishenkilöitä. Metsäliikkeen lisäksi torstain mielenosoituksessa olivat mukana Suomen luonnonsuojeluliitto, Vihreät Nuoret ja Vasemmistonuoret.

”Se, että meillä on metsäaktivismin historia, se tarkoittaa, että meillä on myös historia luonnon tuhoamiselle”, sanoi metsäaktivisti Ida Korhonen puheessaan.

Korhonen puhui valtion järjestelmällisestä ja pitkäkestoisesta metsien hävityksestä. Hän totesi, että olemme luonnolle velkaa.

Metsäaktivisti Ida Korhonen vaati maa- ja metsätalousministeriötä ja Metsähallitusta pysäyttämään Aalistunturien metsähakkuut. Kuva: Riikka Kaartinen

”Puuta ja metsää kaatamalla Suomen hyvinvointivaltio rakennettiin ja sotakorvaukset maksettiin.
Nyt meillä on se hyvinvointivaltio, joten olisi aika maksaa luonnolle takaisin. Hyvittää se, mitä me ollaan tehty, suojelemalla ja ennallistamalla.”

Korhosen vaatimus sai raikuvaa kannatusta. Hän puhui myös meidän yhteisistä metsistä, mutta korosti, ettei tarkoita sillä jotain, mitä hän tai mitä me omistaisimme. Hän vertaa meidän metsiä tapaan puhua ”meidän perheestä” tai ”minun ystävistä”. Niitäkään ei omisteta, mutta niihin on yhteys ja kumppanuus.

”Meidän luonto. Luonto, johon me kuulumme. Luonto, jolle me kuulumme. Meidän metsätaloutemme. Meidän vastuumme.”

Vastuuta Korhonen penäsi maa- ja metsätalousministeriöltä ja poliitikoilta. Ei ainoastaan Aalistunturien hakkuiden, vaan koko maamme metsäpolitiikan suhteen.

”En halua metsäaktivistijatkumoa Suomeen. Haluan lahopuujatkumon.”

Metsäliike aikoo jatkaa mielenosoituksia, kunnes luontokato Suomessa saadaan taltutettua. Tavoite luontokadon taltuttamisesta on asetettu vuodelle 2030.

Metsäliikkeen aktivistit toivat mielenosoitukseen hakkuutähteitä Aalistuntureiden hakkuista. Kuva: Riikka Kaartinen

Hakkuut Aalistuntureilla jatkuvat yhä

Paitsi muiden valtion omistamien metsien, Metsäliike jatkaa Aalistuntureiden tilanteen tarkkailua. Korhonen oli Aalistuntureiden alueella noin kolme viikkoa, tammikuun puolivälistä alkaen.

”16. tammikuuta meillä oli eka blokki”, Korhonen kertoo. Blokilla hän tarkoittaa hakkuiden keskeyttämistä. Silloin Metsäliike leiriytyi metsäautotielle keskellä yötä ja tukki sen teltoillaan. Tie oli ainut reitti hakkuutyömaalle, joten kun tie oli suljettu, metsurit eivät päässeet hakkuutöihin.

Aktivistit ehtivät olla paikalla noin vuorokauden, kunnes poliisi otti heidät kiinni ja vei heidät leireineen pois. Aktivistit kuitenkin palasivat ja keskeyttivät hakkuut vielä pariin kertaan leiriytymällä metsätielle. Nyt Korhonen on Helsingissä, mutta muita Metsäliikkeen aktivisteja on yhä Aalistuntureiden liepeillä tarkkailemassa tilannetta. Tällä hetkellä siellä ei ole mielenosoitusta käynnissä.

Ida Korhonen kertoo, että hakkuut jatkuvat.

”Valtio ja Metsähallitus tekivät hyvin selväksi jo sillä ensimmäisellä kahdeksalla poliisiautolla, että he eivät aio luopua hakkuista, ja että he poistavat aktivistit sieltä niin monta kertaa kuin tarpeen. Myöskään mitään poliittista päätöstä, joka estäisi hakkuut, ei ole tullut.”

Metsänkäyttö- eli hakkuuilmoituksia on tehty 1000 hehtaarille eli kymmenen neliökilometrin alalle. Nyt käynnissä olevat hakkuut aiotaan tehdä 400 hehtaarilla.

Metsäliike toivoo, että hakkuita ei jatkettaisi, mutta Korhonen ei pidä toivetta realistisena. Sen sijaan hän toivoo, että jäljellä olevat 600 hehtaarin hakkuusuunnitelmat eivät toteutuisi.

Aalistunturien kansallispuistoesitys lähti paikallisilta ihmisiltä. Korhonen kertoo, että he hakivat laajempaa tukea kansallispuistoesityksen tekemiseen. Metsäaktivisteja on kritisoitu siitä, että ”Helsingistä tullaan suojelemaan muiden metsiä”. Näin ei kuitenkaan ole. Aalistuntureilla oli aktivisteja ympäri Suomea ja jopa Ruotsista. Korhonen sanoo, että paikallisten voi olla vaikeampi ottaa voimakkaasti kantaa metsien puolesta. Paine hakkuisiin on kova.

Jotkut paikalliset tarjosivat apuaan ja majoitusta Metsäliikkeen aktivisteille, mutta hakkuut herättävät ristiriitoja.

”Monet haluavat auttaa piilossa, mutta eivät halua itse tulla asian kanssa julkisuuteen. Heitä pelottaa, koska muut ihmiset suhtautuvat aktivismiin niin vaihtelevasti.” Korhonen kertoo, että he ovat saaneet monilta paikallisilta kiitosta rohkeudesta ja hakkuisiin puuttumisesta.

Aalistuntureiden metsähakkuiden keskeyttämisellä Metsäliike haluaa kyseenalaistaa valtion ja Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimintaa laajemminkin valtion metsissä.

”Metsiä, joita lähtee puolustamaan, niin niihin tavallaan rakastuu. Niistä tulee tärkeitä ja asiasta henkilökohtainen. On surullista, että joudumme muistuttamaan itsellemme, että tämä on vain yksi kohde muiden joukossa”, Korhonen sanoo.

Entä aktivismi? Miksi sitä tarvitaan, tai miksi muu luonnonsuojelu ei riitä?

Korhonen muistuttaa, että monet isot suojelupäätökset Suomessa ovat syntyneet aktivismin kautta. Hän kertoo, että meillä on kansallispuistoja, jotka ovat syntyneet niin, että ”hipit ovat ensin rettelöineet metsässä” ja muut ihmiset ovat paheksuneet toimintaa. Esimerkiksi Hossan kansallispuisto syntyi näin.

”Nyt se on Suomi 100 -kansallispuisto, josta kaikki ovat ylpeitä”, Korhonen sanoo.

”Kun vuosia kuluu, aktivistien tekemä työ unohtuu. Mieleen jää vain se, että kivat poliitikot päättivät suojella metsiä”.

Mielenosoitukseen Aalistuntureiden puolesta osallistui arviolta sata henkeä. Kuva: Riikka Kaartinen