Kuulin heinäkuussa iltapäivällä Ahvenanmaan Getan kunnassa Havisberget-vuoren kallioisessa metsässä pelokkaan tai uhkaavan tuntuisen äänen, joka oli erittäin voimakas ja matala röhinä: hröö, hröö, hröö. Arvelin, että kysymyksessä oli jokin iso nisäkäs. Läheisellä rannalla oli iso jalanjälki, jossa näkyi pitkät kynsien painaumat – karhunko?

Äänien kuvaaminen kirjaimin on aika vaikeaa ja yhtä vaikeaa ellei vaikeampaa on lajin määrittäminen tällaisen kuvauksen perusteella.

Yksikään suurista pedoistamme ei ole levinnyt Ahvenanmaalle. Villisikojakaan siellä ei ole luonnonvaraisena. On tietysti pienen pieni mahdollisuus, että ääntelijä olisi tarhasta karannut villisika, mutta villisiat ovat pysyneet tarhoissa hyvin.

Tarjoan vastaukseksi metsäkaurista. Ahvenanmaalla on metsäkauriita hyvin runsaasti. Syksyinen kanta on pitkälti yli kymmenentuhatta. Metsäkauriit ääntelevät kautta vuoden, ja niiden ääni on kysyjän kuvauksen mukaista röhkinää.

Röhkäisyt ovat usein yksittäisiä, mutta usein metsäkauriin kurkusta kumpuaa kokonainen röhkäisysarja. Joskus ääni on pitempää, jolloin sitä kai voisi kutsua röhinäksi. Etenkin kiima-aikana aikuiset pukit ovat hyvinkin äänekkäitä kuuluttaessaan kilpailijoilleen reviirin omistuksesta.

Kysyjän havainto osuu juuri kiima-aikaan. Metsäkauriilla on muihin hirvieläimiin verrattuna hyvin varhainen kiima-aika. Hirvieläintemme vasojen on välttämätöntä syntyä keväällä. Pienikokoisen metsäkauriin tiineysaika on lyhyempi kuin suuremmilla hirvieläimillä. Metsäkauriilla on ainoana hirvieläimenä viivästynyt sikiönkehitys, joka mahdollistaa kesäkiiman.

metsäkauris