Kuvasta voi päätellä, että kyseessä on erittäin harvinainen oravan peitinkarvaton muunnos. Oravalla näyttää olevan hyvin tiheä pohjakarva tai -villa, joten aivan karvaton se ei sentään ole! Ulkomuodon erikoisuuteen vaikuttaa paljon se, että eläimen hännästä puuttuu kokonaan oravan hännälle ominainen tuuheus.

Tällaisen peitinkarvattoman oravan hengissäpysyminen luonnon oloissa olisi hyvin vaikeata, sillä sen turkin kyky pitää eläin pakkasessa lämpimänä on pahasti alentunut. Koska peitinkarva suojaa eläimen turkkia kosteudelta, tällainen orava tuskin menestyisikään metsäoloissa sateessa ja tuiskussa. Siksi muunnoksen on pakko olla hyvin harvinainen.

Oravan hengissäpysyminen Kukkilassa perustunee helposti saatavilla olevaan ravintoon ja hyviin suojapaikkoihin rakennuksissa tai linnunpöntöissä.

Ominaisuus lienee perinnöllinen, vaikka se ei periydykään vallitsevana. Väistyvänä ominaisuutena se voi silloin tällöin odottamatta putkahtaa esiin ja saattaa taas seuraavissa sukupolvissa olla ilmenemättä, mikäli peitinkarvaton yksilö ylimalkaan ennättää saada jälkeläisiä.

Vastaava perinnöllinen ominaisuus yleistyi Suomen ketuissa 1940- ja 1950-luvuilla niin, että se jopa vähensi kettujen määrää. Peitinkarvattomuuden oletetaan lisänneen erityisesti kettujen talvikuolleisuutta. Nyttemmin tämä samson-ominaisuus on ketuista lähes karsiutunut, vaikka oletettavasti sen taustalla olevat perintötekijät ovat piilevinä jäljellä.

On mielenkiintoista, että vastaava ominaisuus näyttää siis piilevän oravissammekin. Pihaoravissa se saattaisi jopa jossain pystyä yleistymäänkin. Tosin yleistyminen on tuskin toivottavaa, sillä terveturkkinen orava on ainakin minun silmissäni kauniimpi!

karvattomuusorava