Nopeasti heikkenevä luonnon monimuotoisuus saattaa olla osasyynä allergioiden ja kroonisten tulehdussairauksien yleistymiseen kaupunkiväestössä. Yksipuolisessa ympäristössä immuunipuolustus ei vahvistu.

Yhtälön ratkaisivat professorit Tari Haahtela ja Ilkka Hanski tutkimusryhmineen. Väitteen tukena on useita selvityksiä. Lähtökohtana on 2006 julkaistu Venäjän ja Suomen Karjalan lasten ja äitien allergiatutkimus. Sen mukaan Suomessa lapsilla on neljä kertaa enemmän allergioita kuin Venäjällä. Erot olivat suuret myös astman, allergisen nuhan ja atooppisen ihottuman esiintyvyydessä. Niistä kärsivät sekä lapset että äidit merkitsevästi enemmän Suomen kuin Venäjän puolella.

Haahtelan mukaan Suomessa esiintyy lisäksi neljä kertaa enemmän nuoruusiän diabetesta kuin Venäjän Karjalassa. Eroa on myös keliakian yleisyydessä. Syyt selittyvät muun muassa juomaveden ja maaperän mikrobeilla. Venäjän Karjalassa mikrobikoostumus on huomattavasti monipuolisempi kuin meillä.

Vuonna 2012 Hanski ja Haahtela osoittivat ryhmineen luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja allergioiden lisääntymisen välisen suoran yhteyden. Monimuotoisessa ympäristössä elävillä on muun muassa vähemmän atooppista ihottumaa kuin yksipuolisessa ympäristössä elävällä vertailuryhmällä.

Meidän pitäisi pienestä pitäen möyriä mullassa, juosta paljain jaloin ja silitellä koiria, kissoja ja lehmiä. Ruuan ja veden myötä tulevat maaperän hyvät mikrobit vahvistavat immuunijärjestelmää.

”On tärkeää säilyttää fyysinen kosketus luontoon. Kaikki mihin kosketamme, kaikki mitä syömme, juomme ja hengitämme vahvistaa immuunijärjestelmää”, Haahtela sanoo.

”Ylivoimainen enemmistö luonnon bakteereista pitää puolustussolut virkeinä eikä suinkaan aiheuta infektiotauteja.” Myös hygienialla on sormensa pelissä. Liika pesu ja desinfiointi kotioloissa (epidemioiden aika ja sairaala ovat eri asia) johtavat mikrobiköyhyyteen. Kosketus ympäristöön häiriintyy, eikä elimistö opi tunnistamaan hyviä ja huonoja mikrobeja vaan reagoi lähes kaikkiin vihollisina.

Allergia ja autoimmuunisairaus syntyy, kun immuunipuolustus ei osaa erottaa vaarallista vaarattomasta. Rajapintojemme mikrobiomi – ihon, suolen ja hengitysteiden mikrobien muodostama geneettinen kokonaisuus – välittää ympäristön ja omien solujemme välistä viestinvaihtoa. Jos oikea viesti ei kulje, elimistö puolustautuu vaikka ei ole uhattuna.

”Ei ole biologista järkeä reagoida viattomaan siitepölyhiukkaseen, joka ei ole infektiovaara. Samanlainen reaktio voi syntyä ihmisen omassa elimistössä olevia soluja kohtaan.”

Haahtelan mukaan jopa diabetes voi olla seurausta luonnosta vieraantumisesta. Elimistö hyökkää haimasoluja vastaan, koska se ei tunnista niitä omiksi. Viime aikoina luonnon monimuotoisuuteen ja sen puutteeseen on kytketty jopa Alzheimerin tauti.

Sietokyky eli toleranssi on opittava. Mikrobiomi alkaa rakentua syntymässä ja valmistuu suureksi osaksi jo varhaislapsuudessa. ”Miksi konttaava lapsi laittaa kaiken suuhunsa?” Haahtela kysyy. Ja vastaa: ”Oppiakseen sietämään.” Sietokyvystä pitää kuitenkin huolehtia läpi koko elämän. ”Vanhakin hyötyy puutarhanhoidosta!”

Kaupunki on evolutiivisesti uusi ympäristö ihmiselle, eikä paluuta maaseudulle ehkä ole. ”Sen sijaan maaseutu voi osin muuttaa kaupunkiin. Hyviä merkkejä terveellisestä suuntauksesta ovat muun muassa viherkatot ja viherseinät, parvekeistutukset, siirtolapuutarhat, viljelypalstat ja kotieläinpihat.”

allergiaevoluutioimmuunipuolustusmikrobitmonimuotoisuusterveys